Ylitse muiden foorumissa nousi kaksi asiaa: jaksaminen ja paikallinen sopiminen. Foorumin puheenjohtaja Ellen Helo PAMista evästi keskustelijoita patistamalla puhumaan luottamusmiehen konkreettisesta arkityöstä erilaisilla työpaikoilla, ei niinkään siitä, mitä hyvä edunvalvonta on. Moni tuntuikin puhuvan omien kokemustensa pohjalta.

Kari Pärssinen Sähköliitosta antoi keskustelulle vauhtia listaamalla asiat, joista luottamusmiehelle on tiukassa paikassa, esimerkiksi kun yritys irtisanoo työntekijöitä, hyötyä.

– Porukka on pidettävä koko ajan hyvin ajantasalla ja itse on oltava aktiivinen hankkimaan tietoa. Myös neuvottelusuhdetta työnantajaan kannattaa vaalia ja kompromissivalmiuttakin tarvitaan. Eduksi on, jos kotiasiat ovat kunnossa ja omasta henkisestä ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen on erittäin tärkeää, evästi Pärssinen.

Pienten työpaikkojen näkökulmaa keskusteluun toi turkulainen Johanna Rajala PAMista. Rajala toimii vaateliike H&M:n työntekijöiden luottamusmiehenä.

– Yritys on iso mutta työyksiköt pieniä. Pienessä työyhteisössä työnantajan on helppo hajottaa työntekijöiden rivejä puhumalla jokaisen työntekijän kanssa yksitellen, harmitteli Rajala.

Hänen mukaansa työnantajat vielä liian usein pitävät luottamusmiestä "välttämättömänä pahana".

Ajankäyttö pulmana

Useassa puheenvuorossa toivottiin, että luottamusmiesten koulutuksessa kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota jaksamiseen. Luottamusmiesten ajankäyttöön puututtiin myös monessa puheenvuorossa. Nyt moni tasapainoilee luottamustehtävän ja palkkatyön välillä ja pahimmillaan joutuu kestämään vielä työtoverien nurinaa, kun työtehtävät jäävät muiden kontolle. Erityisen polttava ongelma on pienillä työpaikoilla toimivilla luottamusmiehillä.

Työtoverien tuki auttaa luottamusmiestä jaksamaan mutta lisää tukea kaivattiin ammattiosastoilta. Erityisesti pienten työpaikkojen luottamusmiehille "kohtalotoverien" tapaaminen ja yhteiset tukiverkostot ovat tärkeitä.

Metalliliiton Arto Piili esitti alueluottamusmiesverkoston pikaista synnyttämistä pienten ilman luottamusmiestä olevien työpaikkojen työntekijöiden tueksi. Myös liittojen toimitsijoita patisteltiin jalkautumaan nykyistä aktiivisemmin työpaikoille.

Paikallinen sopiminen arveluttaa

Paikallinen sopiminen tunnustettiin foorumissa realiteetiksi, josta ei enää päästä eroon. Moni puhuja pisti paikallisen sopimisen perään kuitenkin ison kysymysmerkin.

– Paikallinen sopiminen lipsahtaa helposti työnantajan paikalliseksi saneluksi, heitti Sähköliiton Kari Pärssinen.

Häntä säesti foorumin toinen puheenjohtaja Metalliliiton Jarmo Kallio. Kallio kertoi suhtautuvansa paikallisen sopimisen laajentamiseen varauksellisesti.

– Tietämätön työnantaja ja paikallinen sopiminen on vaarallinen yhdistelmä.

Parhaimmillaan, kun suhteet työnantajaan ovat kunnossa, paikallinen sopiminen on kuitenkin hyvä tapa toimia, vakuutti Viestintäliiton Tuula Kallio.

Sähköliiton Matti Ahokas paheksui sitä, että jotkut työnantajat pyrkivät käyttämään paikallista sopimista keppihevosena alittaa tessejä ja lakien määräyksiä.

Yksimielisiä oltiin siitä, että paikallinen sopiminen edellyttää niin luottamusmiehiltä kuin työnantajilta runsaasti aikaa, tietoa ja osaamista. Tämä olisi huomioitava myös luottamusmiesten koulutuksessa, luottamusmiessopimuksissa ja mm. luottamusmiesten ajankäyttöä määriteltäessä. Hyvänä pidettiin, että työnantajakin antaisi panoksensa luottamusmiesten koulutukseen.

Vaikuttamisen paikka

Keskustelussa harrastettiin myös itsekritiikkiä. KTV:n Varpu-Liisa Viitamäki torui foorumilaisia liiasta valittamisesta.

– Jos me vain valitamme luottamustehtävien raskautta, ei kukaan nuori uskalla ryhtyä luottamusmieheksi tai työsuojeluvaltuutetuksi. Kannattaa muistaa, että luottamustehtävissä pääsee käyttämään valtaa ja vaikuttamaan työpaikan asioihin. Yhteisten asioiden hoitaminen tarjoaa myös mahdollisuuden kehittää itseään ja oppia jatkuvasti uutta.

Viitamäki sai muilta puheenvuoronsa päätteeksi raikuvat aplodit.