Uusi työsopimuslaki astuu voimaan kesäkuun
alusta lukien. Sen jälkeen työehtosopimusten yleissitovuuskiistojen tulisi vähetä.
Yleissitovuudella tarkoitetaan sitä, että työnantaja- ja työntekijäliittojen
solmimaa valtakunnallista työehtosopimusta pitää työnantajapuolen noudattaa koko
maassa kaikilla alan työpaikoilla kuuluipa yritys työnantajaliittoon tahi ei.
Aiemmin työehtosopimus katsottiin yleissitovaksi, jos järjestäytyneen työnantajan
palveluksessa oli vähintään puolet alan työntekijöistä. Nyt yleissitovuutta
tarkastellaan usean eri tekijän osalta. Siihen vaikuttaa paitsi työnantajan
järjestäytyminen, myös työntekijöiden järjestäytymisaste sekä se, onko
sopimuskäytäntö alalla vakiintunutta vai ei.
Käytännössä tällä on merkitystä aloille, joilla osa työntekijöistä on ollut
putoamassa pois työehtosopimusten minimiehdoista juuri yleissitovuuskiistojen takia.
Yleissitova työehtosopimus toimii työntekijän vakuuteta. Vaikka työsopimuksessa
olisi sovittu huonommista työehdoista kuin yleissitovassa työehtosopimuksessa, on
sopimus mitätön ja työntekijä voi hakea jälkeenpäin itselleen työehtosopimuksen
mukaisia oikeuksia, mm. lomapalkan korotusta.
Normaalisitova ja talokohtainen työehtosopimus
Jos järjestäytymispohja ei riitä ulottamaan valtakunnallista sopimusta
yleissitovaksi, puhutaan normaalisitovasta sopimuksesta. Tällöin työehtosopimuksen
ehdot koskevat vain sopijaosapuolina olleita liittoja ja niiden jäsenjärjestöjä,
jäsenyrityksiä ja ammattiosastoja. Myös työehtosopimukseen jälkeenpäin liittyneet
noudattavat sen ehtoja.
Sopijaliittoon kuulunut työnantaja on velvollinen noudattamaan sopimusta koko
sopimuskauden, vaikka eroaisikin työnantajaliitosta.
Ammattiliitot voivat solmia myös talokohtaisia työehtosopimuksia, jos yritys ei kuulu
minkään työehtosopimuksen piiriin. Näin meneteltiin Paperiliiton ja Suomen Kerta Oy:n
kanssa 1990-loppupuolella.
Teollisuusliittoperiaate
Teollisuudessa ja palvelualoillakin on noudatettu ns. teollisuusliittoperiaatetta. Sen
mukaan työpaikan työntekijöiden valtaosaa koskeva työehtosopimus on se, jota
noudatetaan myös muihin työpaikan työntekijöihin kuten siivoojiin. Tästä ovat monet
ammattiliitot joutuneet kiistelemään useaan otteeseen työnantajapuolen kanssa.
Yleensäkin noudatetaan periaatetta, että toimialaa tarkastellaan kokonaisuutena.
Sopimuksen sitovuudesta ei voida kiistellä joidenkin tietyntyyppisten työpaikkojen
osalta, jos sopimus muilta osin on selvästi yleissitova.
Jos työpaikalla tehdään usean eri alan töitä, päätoimialan työehtosopimus on
se, jota tulee noudattaa.
Kiistoja riittää jatkossakin
Vaikka yleissitovuuskiistoja ei enää entiseen malliin käytäisikään,
erimielisyyksiä varmasti tulee esille.
Varsinkin pienillä työpaikoilla irtisanomistilanteissa riidellään, mitä
työehtosopimusta tulee noudattaa, jos työnantajan kanssa asiasta ei alunperin ole ollut
selvyyttä. Työntekijään sovellettava työehtosopimus ratkaisee esimerkiksi
arkipyhäkorvausten määrän.
Tähän mennessä yksittäistä työntekijää ja häneen sovellettavaa
työehtosopimusta koskeneet kiistat on ratkaistu ali- tai hovioikeudessa usein
työtuomioistuimen lausunnon jälkeen. Vastaisuudessa kaikki nämä kiistat ratkotaan
työtuomioistuimessa.
Työehtosopimusten yleissitovuuskiistat ratkaistaan puolestaan erityisessä
yleissitovuuslautakunnassa.
Muiden suositellaan sopivan työnantajan kanssa etukäteen, noudatetaanko työntekijän
kotimaan, työnantajan liikepaikkamaan vaiko työskentelymaan työehtosopimusta. Yleensä
noudatetaan sen maan työehtosopimusta, jossa tehdään pääosa työstä. Pulmallisia
paikkoja ovat esimerkiksi öljynporauslautat.