Vääristyneeseen tulonjakoon kajosivat myös kokousta tervehtinyt pääministeri sekä SAK:n johtajien kärkikaksikko.

Paavo Lipponen piti perusteltuna selvittää, mitkä tekijät ovat kasvattaneet pääomatulojen osuutta kansantalouden kakussa ja Pekka Ahmavaara ilmoitti, ettei SAK tietenkään voi hyväksyä pysyväksi palkkatulojen laskenutta kansantulo-osuutta.

Ahmavaaran selitys supistuneelle palkkojen osuudelle oli lama. Kun osuus on pienentynyt edelleen myös talouden kasvussa, se on johtunut toisaalta työllisyyttä painottaneesta palkkamaltista ja toisaalta elektroniikka-alan nopeasta tuottavuuden kasvusta.

Jos tulonjako olisi pyritty pitämään ennallaan, se olisi tiennyt Ahmavaaran mukaan ilmeisiä vaikeuksia muilla kuin sähköteknisillä aloilla. Työtulojen tappio tulonjaossa ei hänen mielestään osoita, että harjoitettu talous- ja tulopolitiikka olisi ollut väärää.

Metallin Jarmo Kallio, josta tuli SAK:n valtuuston varapuheenjohtaja, piti palkkatulojen hinaamista kuopasta todella suurena sopimushaasteena. Hän epäili, ettei se tule onnistumaan, ellei SAK:n otteisiin saada enemmän räväkkyyttä.

– Tulonjaon oikaisussa joudutaan puntaroimaan myös keskitetyn ja hajautetun sopimusmallin paremmuutta, Kallio sanoi.

SEL:n Arja Launamo olisi palkkatulojen kuopan perusteella antanut kenkää SAK:n johtokaartille. Sapekkaassa sanailussaan hän latasi myös, että SAK juhlii saavutuksiaan syyttä ja tekee ydinvoimapäätöksiä epädemokraattisesti.

– Työmarkkinarealismia on enää työpaikoilla, Launamo sanoi.

Kemian Mirja Kulomäen mielestä vääristynyt tulonjako on yksi edustajakokouksen ydinkysymyksistä ja tahra SAK:n takissa. Hän vaati pääomatuloja tupoon mukaan ja halusi kokoukselta selvän ohjelman siitä, miten palkkatulojen osuutta aiotaan kasvattaa.

Metallin Vesa Parviainen näki tulonjaon menneen pieleen löysien tupojen, Euroopan alhaisimpiin kuuluvan pääomaveron ja pörssinousun takia. Tupoa voidaan hänen mukaansa harkita vasta kun syyt palkkatulokuoppaan on selvitetty.

Parviaista myötäili Metallin Esko Mononen, joka nimesi palkkatulo-oikaisun seuraavan sopimuksen päätavoitteeksi. Hän vaati sopimuksiin myös reilua alakohtaista joustovaraa.

Tupokiireitä oli ja ei

Usea puhuja, kuten KTV:n Harri Siitonen olisi ollut valmis niittaamaan tupon jo nyt seuraavan sopimuksen malliksi. Se peli ei hänestä kuitenkaan vetele, että valtio tulee mukaan veroalella, kuten pariin viimeksi tehtyyn sopimukseen.

– Eihän meidän ole järkevää korottaa ostovoimaamme omilla rahoillamme. Hallituksen panoksien on oltava sosiaalipolitiikkaa, Siitonen neuvoi.

Metallista tupo-ruotuun ilmoittautuivat mm. Sisko Välikorpi ja Kimmo Kaihlamo. Välikorven mukaan päätös tuposta piti tehdä jo tässä kokouksessa työllisyyden, taloudellisen vakauden ja sosiaaliturvan vuoksi. Kaihlamo piti taas tupoa ainoana oikeana ja sen ainoana vaihtoehtona liittosopimuksia.

Vaikka suuri sali ei missään korkeassa tupo-kuumeessa oirehtinutkaan, tunnelma viileni kummasti, kun Kemian puheenjohtaja Timo Vallittu marssi pönttöön ja ilmoitti, ettei liitto tupoa vastusta, mutta ei myöskään luovu tässä kokouksessa sopimusautonomiastaan.

Voimavaroja myös maakuntiin

Julkispalveluiden puolustajia salissa riitti pitkäksi jonoksi asti. KTV:n Mirja Anolin siteerasi liittonsa tuoretta kyselyä, jossa kuntien ja valtion palvelut saivat kansan 70-prosenttisen tuen. Hän arvosteli varsinkin rahaministeriötä julkispalveluiden horjuttamisesta ideologisella kilpailuttamisella.

VAL:n Annikki Jordan katsoi, ettei kuntien velvoitteita tulisi enää lisätä ja saman liiton Pirjo Mäkinen muistutti, että myös valtio on tärkeä julkispalveluiden tuottaja.

KTV:n Sirpa Koivisto rökitti EU:n komissiota julkisen liikenteen kilpailutuspakosta. Hän näki, että kilpailutus uhkaa vakavasti julkispalveluiden demokraattista kontrollia.

Pieleen mennyttä aluepolitiikkaa morkattiin salissa myös miehissä. Metallin Olavi Stoor arvosteli SAK:ta vaatimattomasta panoksesta maan tasapuolisessa kehittämisessä. Aluepolitiikan tehostamisen kannattajiksi ilmoittautuivat myös Rakennuksen Heikki Seila sekä Metallin Hannu Hyttinen ja Pentti Huuskonen.