– Vaalitulos tasapainotti asetelmaa. Yhdelläkään
kolmikannan osapuolella tai poliittisella puolueella ei ole enää muita vahvempaa asemaa.
Tällä Huutola viittaa siihen, että menneellä vaalikaudella työantajapuoli tuntui
saaneen yliotteen ja yhteistyökumppanin porvarihallituksesta.
– Edellisellä hallituksella ei ollut riittävästi halukkuutta edistää
sopimusten syntymistä ja erityisesti niihin sitoutumista. Minun käsitykseni on, että
nyt on paremmat edellytykset saada aikaan ratkaisuja, joihin palkansaajajärjestöt,
työnantajajärjestöt ja maan hallitus ovat myös valmiita sitoutumaan.
Työtä riittää
Kolmikannan ydintehtäviä on lakien valmisteluun osallistuminen. Alkavalla
hallituskaudella olisi päätettävä muun muassa työttömyys- ja sosiaaliturvan
uudistamisesta, pätkä- ja silpputyötä tekevien aseman parantamisesta
lainsäädännössä ja harmaan talouden torjuntaan tarvittavista toimenpiteistä.
Toinen tärkeä tehtävä on yhteiskuntavaikuttaminen, jonka yhteiseen koordinoimiseen
olisi kyettävä. Tässä koordinaatiota tarvitaan SAK:n, STTK:n ja Akavan kesken, Huutola
sanoo.
Kolmas perinteisesti merkittävä kolmikannan ydintehtävä on sopimuspolitiikka.
Siinä keskusjärjestöt ovat viime vuosina joutuneet sivuraiteelle, kun sopiminen on
siirtynyt liittotasolle.
– Keskusjärjestöjen rooli sopimuspolitiikassa on toistaiseksi kysymysmerkki,
Matti Huutolakin myöntää.
Työnantajien irtisanoutuminen tupoista on merkinnyt perinteisen ostovoiman,
talouskasvun ja palkankorotusten välisen "kolmiyhteyden" purkautumista.
Hallitus voisi kuitenkin halutessaan avittaa yhteistyötä esimerkiksi veroporkkanoilla,
Huutola katsoo mutta pelkää, että palkkojen koordinoimiseen voi olla vaikea palata.
Pirjo Pajunen
