Vaikka poimijat saapuvat maahan turisteina, tulevat he käytännössä tänne tekemään työtä eivätkä lomailemaan. Poimijoilla on kannettavanaan myös taloudelliset riskit. Asumisesta, ruokailuista ja liikkumisesta aiheutuu täällä kuluja, joita poimijat eivät välttämättä osaa etukäteen arvioida oikein.

Marjanpoimijoiden ansiot ja työolosuhteet ovatkin herättäneet toistuvasti kysymyksiä, koska osa poimijoista ei ole päässyt marjoista saamillaan tuloilla edes omilleen. Tällöin poimijalla on todennäköisesti edessään kotimaahan palatessaan huomattava velkakierre, joka pahimmillaan voi johtaa ihmiskauppaan.

Velkarahalla matkaan

Poimijat tulevat maahan yleensä siten, että marjoja ostava yritys lähettää kutsun viisumeita varten. Kutsun perusteella paikallinen matkanjärjestäjä hankkii ryhmälle viisumit ja lentoliput sekä järjestää kuljetukset lentokentälle. Koska harvalla lähtijällä on tarpeeksi rahaa näihin kuluihin, ottavat he niitä varten matkanjärjestäjältä velkaa. Jos marjanpoiminnasta saadut ansiot sitten jäävätkin pieniksi, on matkakuluista syntyneen velan takaisinmaksu vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Ulkoasiainministeriö (UM) onkin antanut tälle vuodelle uuden viisumiohjeistuksen, jonka mukaan yritysten tulisi maksaa poimijoiden kuluja. Ohjeistuksessa viitataan entisen vähemmistövaltuutetun Johanna Suurpään lausuntoon, jonka mukaan alalla toimivan kutsujayrityksen on pystyttävä kattamaan poimijan matkasta, majoituksesta ja työvälineistä koituvat kustannukset siten, ettei poimija jää Suomessa työskentelyn jälkeen tappiolle. Suomen ulkomailla olevien edustustojen tulisi UM:n ohjeistuksen mukaan huomioida vähemmistövaltuutetun näkemys viisumeja myöntäessään.

Nähtäväksi jää, tulevatko marjayritykset noudattamaan ohjeistusta. Se on herättänyt kovaa arvostelua yrityksissä, koska niiden mukaan poimijoiden kulut siirtyisivät suoraan marjan hintaan. Kulujen kustantaminen voisi myös täyttää työsuhteen tunnusmerkit, ja sitä marjayrittäjät eivät halua.

Tulojen arviointi vaikeaa

Varsinkin aloittelevan marjanpoimijan on vaikeaa arvioida tulevia työtulojaan, jotka määräytyvät kauden marjasadon ja oman työtahdin perusteella. Tuloja on vaikea arvioida myös siksi, ettei työstä ole määritetty minkäänlaista minimipalkkaa joka maksettaisiin sadosta riippumatta.

Minimipalkkaa ei ole, koska poimijat eivät ole työsuhteessa marjoja ostaviin yrityksiin. Virallisen työsuhteen ongelmana puolestaan työntekijän näkökulmasta olisi se, että saatu ansio olisi veronalaista tuloa. Tällöin poimijoille jäisi vielä nykyistä vähemmän palkkaa käteen, koska marjoista maksettavat kilohinnat ovat alhaiset. Juuri tämän takia metsiin onkin vaikeaa saada suomalaisia poimijoita, koska saadut ansiot hädin tuskin kattavat edes liikkumisesta aiheutuvia bensakuluja.

– Ruotsissa poimijat ovat nykyään työsuhteessa olevia ja heille on määritelty myös minimipalkka, toteaa Puu- ja erityisalojen liiton Rovaniemen aluetoimiston toimitsija Reijo Lehtinen vertailun vuoksi.

– Täällä Suomessa tuomittavaa on se, millä ehdoilla marjoja tullaan tänne poimimaan. On kaksinaamaista vastustaa lapsityövoimaa ja muita maailmalla esiintyviä työntekijöiden riistotoimia, kun samaan aikaan täällä teetetään ulkomaalaisilla töitä orjasopimuksilla, Lehtinen jatkaa.

Työsuhteessa vai ei

SAK on pyytänyt työ- ja elinkeinoministeriön alaiselta työneuvostolta lausuntoa marjanpoimijoiden epäselvästä asemasta suhteessa marjoja ostaviin yrityksiin, ja neuvoston vastausta odotellaan parhaillaan.

SAK:n mukaan poimijoiden työskentely yrityksille täyttää työsuhteen tunnusmerkit. Työsuhteet on vain naamioitu yrittäjyydeksi. Näin yritykset ovat välttyneet maksamasta työsuhteeseen liittyviä työnantajamaksuja eikä niiden ole myöskään tarvinnut antaa työntekijöille laissa säädettyjä oikeuksia kuten vuosilomia.

Susanna Patrikainen
foto LEHTIKUVA / Pekka Aho

Esimerkiksi närpiöläisellä vihannestilalla työskenteleville bosnialaisille maksettiin palkkaa alan yleissitovan työehtosopimuksen vastaisesti. He eivät saaneet muun muassa ylityökorvauksia ja myös viikkotyöajan määrityksessä, arkipyhäkorvauksissa, talvilomissa ja pekkaspäivissä oli epäselvyyksiä. Tilanne selvisi työntekijöille, kun he liittyivät ammattiliittoon ja liiton edustaja kävi kertomassa paikan päällä työehtosopimuksen turvaamista työehdoista. Nyt työehdot on saatu järjestykseen työnantajan ja työntekijöitä edustaneen Puuliiton toimitsijan neuvottelujen tuloksena.

Toisaalta juuri järjestäytyminen ja omien oikeuksien puolustaminen voi aiheuttaa työntekijöille ongelmia. Julkisuuteen nousi hiljattain uusikaarlepyyläinen sikatila, joka alkoi antaa varoituksia viidelle aiemmin moitteetta työskennelleelle juuri ammattiliittoon liittyneelle ukrainalaiselle. Varoitukset johtivat lopulta kahden työntekijän irtisanomiseen.