SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntija Pia Björkbacka korostaa lehden teemasivuilla, että vastuu työn tarjoamisesta ja palkatun työvoiman toimeentulosta kuuluu yrityksille, erityisesti silloin, kun ne ovat itse houkutelleet työperäisiä maahanmuuttajia. Vähimmäisvaatimus olisi, että työpaikka taattaisiin vähintään muutamaksi vuodeksi.

Toki monelle maksetaan tessin mukaista palkkaa, mutta kukaan ei edes tiedä, kuinka monelle maksetaan alipalkkoja. Ulkomaalaiset työntekijät eivät useinkaan tiedä, millaisia ovat alan palkat ja muut työsuhteen ehdot.

Ylitarkastaja Venla Roth vähemmistövaltuutetun toimistosta valmistelee ihmiskaupparaporttia. Hänen mukaansa työperäistä ihmiskauppaa ei Suomessa tunnisteta, mutta tapauksia on huomattavasti enemmän kuin niitä tulee ilmi. Uhrit eivät tunne Suomen lainsäädäntöä ja heidät pidetään eristyksissä, jotta tieto ei kulkisi. He ovat halpatyövoimaa.

Rakennusliitto tarkasti toukokuussa Helsingin julkisivusaneeraustyömaita. Pää- ja aliurakoitsijoiden työntekijöistä 64 prosenttia oli ulkomaalaisia. Vajaa puolet heistä oli Suomeen rekisteröityneiden yritysten kirjoissa, loput ns. lähetettyjä työntekijöitä.

Rakennusliiton mukaan palkkataso on kirjava alkaen parin euron tuntipalkoista. Eräskin telineasentaja sai 600 euron kuukausipalkkaa, kun liiton mukaan hänelle olisi pitänyt maksaa noin 2 500 euroa. Liiton työpaikkakierros osoitti, että ulkomaisen työvoiman määrä on Helsingissä vuoden sisällä kasvanut räjähdysmäisesti.

Pitkällä aikavälillä ulkomaalaisen työvoiman huono kohtelu ei ole viisasta. Mistä saamme tulevaisuudessa hyvää ja ammattitaitoista työvoimaa, jos Suomen maine ulkomaisen työvoiman säällisenä kohtelijana on menetetty. Huono kello kauas kuuluu.