Tavallisimpia ongelmia ovat lämpö, ilmanvaihto, ilman kuivuus, veto, home, pöly ja tupakansavu. Usein ihmisistä tuntuu, että mitään ei tehdä, tai jos tehdäänkin, ongelmat eivät silti poistu.

– Meidän pitäisi kertoa paljon nykyistä paremmin, kun jotain on tehty ja myös mitä on tehty. Ihmisten huoli esimerkiksi oudon hajun vuoksi pitää ottaa tosissaan. Kemikaalit herättävät levottomuutta, vaikka raja-arvot eivät ylittyisikään. Asia on silti otettava vakavasti ja ihmisille on annettava tietoa. Jos vastauksia ei saada, huoli kasvaa, pysyy ja saattaa lopulta sairastuttaa, toteaa Reijula, joka on itsekin lääkäri.

Lasitalojen maisematoimistot ovat uusi ongelma. Vetoisuus on ongelma, korvausilmaa virtaa sisään eri tavoin riippuen vuodenajasta ja lasin lämpötilasta. Työpisteiden sijoittelu on suuri haaste.

Siivouksesta ei voi säästää

Osallistava työtapa on hyödyllinen työnantajankin kannalta. Reijula korostaa taas tiedotuksen merkitystä: pitää kertoa miksi jokin kestää ja kuka asiasta vastaa. Työsuojeluviranomaiset valvovat, että asiat hoidetaan. Tarvitaan ehkä peruskorjausta. Jos yritys toimii vuokrakiinteistössä, työantajan on otettava yhteyttä vuokranantajaan.

– Työnantaja ei voi väistää vastuutaan työntekijöiden terveydestä, vaikka kiinteistö olisikin jonkun muun omistuksessa.

– Työnantaja ei voita mitään säästämällä siivouksesta, mikä on budjetin pienimpiä menoeriä, Reijula tähdentää. Siivouksesta säästäminen kalahtaa yrittäjän omaan nilkkaan, jos yrittäjä on uhrannut puhtauden ja pahimmassa tapauksessa työntekijöiden terveyden säästöjen alttarille.

Huono sisäympäristö johtaa sataan uuteen ammattitautiin vuodessa. Kaksi kolmesta tällaisesta ammattitautitapauksesta johtuu kosteusvaurioista. Ja näkyviin nousee vain jäävuoren huippu, Reijula toteaa. Jos tuntuu, että silmissä on hiekkaa, silmät ja nenä vuotavat ja nenä on tukkoinen, työympäristössä saattaa olla ongelmia, hän sanoo.

Yhteinen käytäntö koko maahan

Työpaikkojen moniammatillisia sisäilmaryhmiä perustetaan koko ajan lisää. Ryhmä pyrkii yhteistyössä ratkaisemaan työpaikan sisäilmaongelmia.

– Meidän ryhmän tehtävä on tutkia sisäilmaongelmaisia kohteita ja raportoida siitä tilaajalle, yleensä isännöitsijälle. Helsingissä sisäilmaryhmä on toiminut kymmenisen vuotta ja siihen kuuluu seitsemän henkeä.

– Jokaisen pöydälle päätyy vuosittain kymmeniä tehtäviä, sanoo ryhmässä mukana oleva Kari Vähämäki kaupungin rakennusosastolta. Hän toimii myös Kuntien hyvät toimintatavat sisäympäristöongelmissa ja rakennusten korjausten priorisointi -projektissa. Helsinki, Espoo ja Vantaa aikovat ottaa käyttöön työkalun sisäilman arviointiin avuksi rakennus- ja korjausohjelmien priorisoinnille. Terveydenhuoltohenkilöstö, tutkijat, isännöitsijät ja muutkin selvittävät esimerkiksi sairauspoissaoloja ja kosteusongelmia. Kouluja, päiväkoteja ja sairaaloita pisteytetään. Työvälinettä testataan kuluvan vuoden aikana ja se valmistuu 2010.

– Tavoitteena on yhtenäinen käytäntö koko maan kunnissa. Tarvitaan yksi mittari helpottamaan priorisointia, sanoo Vähämäki, joka on huolissaan rakennusten peruskorjauksen lykkääntymisestä. Homekoulujen korjaaminen on kuitenkin pakollista eikä niitä voi siirtää.

Usein liian kuuma työtila

Huomio kiinnittyy helposti homeeseen, mutta ilmanlaatu voi olla kehno muistakin syistä, korostaa Vähämäki, joka peräänkuuluttaa kokonaisvaltaista ajattelua.

– Ilmanvaihtojärjestelmät ovat usein riittämättömiä, jolloin hiilidioksidipitoisuudet ovat kouluissa korkealla jo lounasaikaan. Tilannetta ei suinkaan paranna, että lukiolaiset viettävät välitunnitkin käytävillä, hän toteaa.

Kun koneellinen ilmastointi 1970-luvulla yleistyi, rakennuksista tehtiin tiiviimpiä. Vähämäki torjuu väitteet liian tiiviistä taloista pelkkänä myyttinä. Ongelmat ovat ihan muualla; liian vähän sisääntuloilmaa, kuituja ilmastointikanavissa, ulkoa tulevia hiukkasia. Uudet huonekalut ja tekstiilit erittävät hajua, tietokoneet ja tulostimet lämmittävät huoneita. Pöly on iso ongelma.

– Koulujen siivousta pitää parantaa sekä oppilaiden että opettajien terveydentilan takia, Vähämäki jyrähtää.

Uusi ongelma on, että ilmastointijärjestelmät alkavat muuttua aivan liian teknisiksi tavallisen ihmisen ymmärtää.

Onko sekin pelkkä myytti, että ilmastointijärjestelmä sekoaa, jos ikkunoita avataan?

– Kyllä se vaikuttaa, mutta jos ilma on heikkolaatuista ja happea on niukasti, niin ikkunat vain auki! Käyttäjän ei pidä olla kärsivä osapuoli. Työteho heikkenee ja tuottavuus alenee. Kehno ilmanlaatu rankaisee taloudellisesti. Sitä pitäisi työnantajankin ajatella, sanoo Vähämäki.

Sopiva työskentelylämpötila on 22 astetta, mutta talvisin sisälämpötila on usein jopa 26 astetta. Ja vielä korkeammaksi kesäaikaan, koska järjestelmä harvoin viilentää sisään tulevaa ilmaa.

Kunnantalon aula oli aikaisemmin läpikulkupaikka. Nykyään se toimii Sipoon kuntalassa neljän palveluneuvojan työtilana. Oman pienen reviirin kullekin tarjoavat työpöytien välissä seisovat puolikorkeat seinäkkeet. Asiakasvirta on vuolas ja jonojakin syntyy. Puhelimiin on vastattava samaan tahtiin.

Nelikulmainen ilmalämpöpumppu katossa tuo lisää happea. Nelikko voi säädellä sisään tulevan ilman määrää ja lämpötilaa kaukosäätimellä. Mutta se ei riitä.

– Ilma loppuu, joskus on pakko avata ovi. Viime kesänä lämpöä oli 28 astetta, sanoo palveluneuvoja Barbro Lindqvist.

Pimennysverhot hankittiin kesän alussa. Kun palvelupiste oli käytössä ensimmäistä kesää vuonna 2008, lämpöä oli enimmillään 32–38 astetta, kertoo palvelupisteessä itsekin kolme päivää viikossa istuva Juha Huotari. Kaksi päivää viikossa on varattu työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamiselle.

– Yksi lisäpumppu on tulossa ja voi olla niitä tarvittaisiin enemmän, sanoo Huotari ja ohjaa meidät viereiseen huoneeseen, josta hoidetaan osa neuvonnasta. Tämäkin huone on remontoitu. Vastaava palveluneuvoja Susanne Fredriksson kärsi kutisevasta ihottumasta kasvoissa, ja Huotarille, jolla on työperäinen astma ja keuhkolaajentuma, tuli hengitysvaikeuksia.

Vaivat aiheutuivat puhdistamattomista ilmastointikanavista. Ilmastointilaitteen värähtelyt irrottivat äänen vaimentamiseksi kanaverkoilla kiinnitetystä mineraalivillasta hiukkasia. Silmin niitä ei nähnyt, mutta ne tuntuivat kurkussa, silmissä ja nenässä.

– Silmien kutinaa, kuivaa yskää, Huotari luettelee. Ensimmäiseksi hän heitti pois jukkapalmun – jonka harvemmin tiedetään aiheuttavan allergiaa – ja huolehti sitten siitä, että ilmastointikanavat puhdistettiin. Susannen ihottuma katosi ja hänen hengityksensä helpottui.

Homeinen multa ja pölynkerääjät ulos

Huotari neuvoo ihmisiä tarkastamaan työpaikan huonekasvit. Onko multa harmaana homeesta? Keräävätkö paperikasat pölyä? Pöly on monen haitan alku ja juuri, etenkin silloin kun siivouskertoja on vähennetty.

– On paljon pieniä asioita, joille voi tehdä jotain. Silmät on syytä pitää auki. Työnantaja on myös saatava ymmärtämään ongelma ja hoitamaan se, sanoo Huotari, joka on iloinen myös siitä, että kunta on saanut kuriin raskasmetallihiukkaset, joita leijaili aura-autojen varikolla. Ilmastointi käynnistyy automaattisesti, kun ovet avataan. Myös lämpötila on siedettävämpi ajoneuvojen huoltajille varikolla, joka on rakennettu matalahkoon vanhaan lampputehtaaseen.

Sipoon kunnassa toimii oma sisäilmatyöryhmä. Ongelmat ovat listalla siihen saakka, kun ne ratkaistaan. Kyse voi olla kosteudesta, homeesta, ilman kuivuudesta, lämpötilasta, liian alhaisesta happipitoisuudesta jne. Ryhmässä ovat mukana työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutettu, kunnan kiinteistöt omistavan teknisen osaston edustajat, osastopäälliköt joita asiaa koskee ja tarvittaessa myös työterveyslääkäri. Kokoonkutsujana ja sihteerinä toimii työterveystarkastaja.

Työsuojeluvaltuutettu kiittelee liittoaan JHL:ää hyvästä työsuojelukoulutuksesta, jonka ohjelmassa on usein myös sisäilmakysymyksiä.

Ingegerd Ekstrand
kuva Patrik Lindström