
Elinvoimaa |
Suvi-Anne Siimes
Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja |
 Taloudesta puhutaan usein
varsin vaikeilla sanankäänteillä.
Vaikeat termit rajaavat keskustelun osallistujia. Siksi virkamiehet ja
asiantuntijat saavat määritellä pääosin keskenään sen, mikä talouden tauti on
milloinkin liikkeellä ja miten siitä voidaan parhaiten toipua.
Sen seurauksena talouspolitiikassa nähdään vain harvoin ruohonjuuritason
vaikuttamista. Kyse on vahvasti ylhäältä alaspäin ohjatusta päätöksenteosta.
Piirre vain korostuu laman ja kriisien aikana. Siksi 1990-luvun alun lamaakaan ei
muisteta suomalaisen demokratian kultakautena. Mieleen ovat jääneet pikemminkin muistot
ylhäältä sanelluista leikkauslistoista ja julkisen sektorin kurinpalautuksesta.
Muistot kahlitsevat ajatuksiamme siitä, miten nyt käsillä olevasta lamasta ja sen
seurauksista voitaisiin selvitä. Siksi on hienoa, että Suomen itsenäisyyden
juhlarahaston Sitran uusi "Suomen elinvoiman lähteet" -kehittämisohjelma
koettaa avata talouspoliittiseen keskusteluun myös toisenlaisia uria.
* * *
Elinvoiman lähteiden esiin nostaminen on jo sinällään hienoa,
sillä talouden lähestyminen uudenlaisilla sanoilla laajentaa lähtökohtaisesti
keskustelijoiden piiriä. Piirin laajentuminen on ensimmäinen askel kohti
tasavertaisempaa vuoropuhelua. Jo pelkkä pyrkimys siihen suuntaan on demokratian kannalta
hyvä asia.
Sitran ohjelma käynnistyi silti perinteiseen tapaan kutsuvierasseminaarilla.
Kutsuttujen joukko oli laaja ja paikalla oli myös monia SAK-laisen
ammattiyhdistysliikkeen edustajia.
Seminaarissa kuultiin asiantuntevia puheenvuoroja. Uutta oli se, että suljetussa
seminaarissa pidettyjen puheiden tiivistelmät julkaistiin seminaarin jälkeen myös
ohjelman nettisivuilla.
Sivut löytyvät osoitteesta www.elinvoimanlahteet.fi. Niille kootaan syksyn ja talven
aikana ohjelman vetäjien blogikirjoituksia ja sivulta löytyy jo nyt myös paljon
kommentteja ja muuta materiaalia. Sivuihin kannattaa tutustua!
* * *
Sitra ei tee yksin vallankumousta Suomessa. Elinvoiman lähteiden etsiminen kertoo
kuitenkin siitä, että jokainen voi lisätä vuoropuhelun mahdollisuuksia omalla
esimerkillänsä. Toiset voivat vastata kutsuun kommentoimalla asioita ja nostamalla esiin
vaihtoehtoisia näkökulmia.
Siksi toivon, että ammattiyhdistysliikeaktiivit ja eri puolueiden ajatuspajoja
pyörittävät tahotkin tempautuisivat mukaan elinvoiman lähteiden etsintään. Se
muuttaisi jo paljon talouspolitiikan tekoon liittyvää kulttuuria Suomessa. Sen myötä
myös monet edellisen laman ajatukselliset varjot alkaisivat ehkä hiljalleen hävitä.
Luulen, että vain harvalle tulisi niitä varjoja ikävä.
Palkkatyöläinen
7.10.2009 nro 8/09 |