– Voi olla, että tiukka taloustilanne rauhoittaa tilannetta, hän arvioi.

Toisaalta liittotason neuvotteluilla on keskitettyjä tulokierroksia suurempi taipumus leimahtaa riidoiksi. Lonka kuitenkin muistuttaa, että myös rauhallisia liittokierroksia on ollut.

Toistaiseksi valtakunnansovittelijan toimistossa on hiljaista. Tosin syksyn ensimmäinen ilmoitus työriidasta tuli Lonkalle juuri ennen haastattelua. Kyse on alle kahtakymmentä työntekijää koskevasta asiasta, mutta jos tilanne kriisiytyy lakoksi, vaikutukset ovat laajat.

Esa Lonka on toiminut valtakunnansovittelijana elokuusta. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus sovittelusta, sillä hän on toiminut vuodesta 1987 Uudenmaan piirisovittelijana ja valtakunnansovittelijan varamiehenä.

Tehtävään Lonka lähtee hyvällä ja luottavaisella mielellä.

– Koen, että minulla on molempien osapuolien hyväksyntä ja luottamus. Ilman sitä tehtävän hoitaminen ei onnistuisi.

Valtakunnansovittelijan valinta mutkistui keväällä, kun yhteistä, kaikille työmarkkinaosapuolille kelpaavaa ehdokasta ei palkansaajapuolelta löytynyt. Lonka on tehnyt työuransa valtionhallinnossa.

Lempeästi hymyilevää ja rauhallisella äänellä puhuvaa Lonkaa on vaikea kuvitella lyömään nyrkkiä pöytään riiteleville osapuolille. Tosiasiassa neuvotteluja ei edes käydä yhdessä ison pöydän ääressä. Työnantajapuolen neuvotteluryhmä istuu toisessa huoneessa ja palkansaajien toisessa ja sovittelija sukkuloi ryhmien välillä.

– Vain kameroita varten kokoonnutaan yhdessä istumaan pitkän pöydän ääreen, Lonka paljastaa.

Toimiva järjestelmä

Kaikki ilmoitukset työriidoista tulevat nykyään valtakunnansovittelijan toimistoon Helsingin Bulevardille. Uuden lain myötä alueellisista piirisovittelijoista luovuttiin, mutta valtakunnansovittelija voi tarvittaessa käyttää apunaan avustavia sovittelijoita. Lonka pitää muutosta hyvänä. Se heijastaa työmarkkinoiden muutosta, jossa harvat kiistat enää pysyvät puhtaasti alueellisina.

Suomalaista sovittelujärjestelmää Lonka kutsuu "oikeamieliseksi".

– Meillä on pakkosovittelu, mutta ei pakkosovintoa kuten joissakin maissa. Työehtosopimus on aina vapaaehtoisesti solmittu ja siten siihen myös sitoudutaan ja siitä otetaan vastuu.

Lonkan mukaan järjestelmä osoittaa, että valtio on halunnut panostaa työmarkkinoiden toimivuuteen. Toimiva sovittelujärjestelmä on kansantalouden ja koko yhteiskunnan etu.

Järjestelmää koetellaan taatusti ensi talvenakin. Erityisen vaikeita neuvotteluja ennustetaan julkiselle sektorille.

– Pohjalla on Tehyn jäsenilleen neuvottelemat palkankorotukset. Ne yhdistettynä kuntatalouden ongelmiin tekevät yhtälöstä vaikean, Lonka sanoo.

Vanha ja uusi törmäävät

Työmarkkinamaailma on muuttunut rajusti viime vuosikymmeninä. Pätkätyöt ja paikallinen sopiminen lisääntyvät ja työnantajat ovat organisoineet toimintansa uuteen kuosiin. Tavoitteena on vähentää työehtosopimusten määrää. Esimerkiksi teollisuuden työnantajat ovat ryhmittymässä teknologiateollisuuden sopimukseen.

Lonkan mukaan ongelmia syntyy siitä, että palkansaajapuolella noudatetaan vielä vanhoja rakenteita. Ne tuntuvat istuvan sitkeässä, mitä osoitti teollisuusliittojen yhdistymiseen tähtäävän TEAM-hankkeen kaatuminenkin.

– Nykyään syntyy helposti sopimusrajariitoja ja jäsenten kalastelua toisista liitoista.

Julkisella sektorilla päänvaivaa tuottaa töiden kilpailuttaminen ja ulkoistaminen, mikä sotkee järjestäytymispalettia.

Lonka myöntää, että sopimusrajariidat heijastuvat myös valtakunnansovittelijan toimistoon tai voivat löytyä ainakin kiistojen taustalta. Hän pitääkin työmarkkinajärjestöjen sopimaa konsiliaatiomenettelyä tervetulleena. Siinä järjestöt ovat sopineet keskenään pelisäännöistä tilanteissa, joissa syntyy epäselvyyttä siitä, mitä työehtosopimusta noudatetaan.

Paikallisen sopimisen lisääntyminen ei Lonkan mukaan suoraan heijastu valtakunnansovittelijan työhön. Jos paikallisesta sopimuksesta tulee lakkoon johtava kiista työehtosopimuksen ollessa voimassa, riita ratkotaan työtuomioistuimessa.

Henkilökemia vaikuttaa

Esa Lonka sanoo, että hyvä neuvottelija tietää, missä mennään ja on valmis sopimaan, kun "aika on kypsä". Hänellä on myös riittävät valtuudet sopia.

Siihen, milloin on aika antaa sovintoesitys, ei ole olemassa yleispätevää sääntöä, Lonka sanoo. Yleensä sovittelija antaa vain yhden sovintoesityksen. Toisaalta, jos esitystä ei hyväksytä, se ei välttämättä merkitse epäonnistumista.

– Joskus tarvitaan toinenkin esitys ennen kuin tilanne laukeaa.

Lonka myöntää, että sovittelussa on aina kyse myös psykologiasta.

– Ihmissuhdetaidot ovat tarpeen, mutta kyllä asiat ovat sovittelussa silti ykkösjuttu.

Valtakunnansovittelijalla on vakiovieraita, jotka lähes säännönmukaisesti tarvitsevat sovittelijan apua päästäkseen sopimukseen. Taustalla vaikuttavat alalle muodostunut tapa hoitaa asioita ja neuvottelukulttuuri. Myös henkilökemialla on merkitystä.

Esa Lonka kumoaa käsityksen, että yöneuvottelut olisivat oleellinen osa valtakunnansovittelijan työnkuvaa.

– Ne eivät ole itsetarkoitus, eikä taktiikkana ole osapuolten väsyttäminen. Neuvotteluaikataulut pyritään laatimaan järkeviksi. Mutta ei yöneuvotteluja voi aina välttää.

Valot palavat siis valtakunnansovittelijan toimistossa ensi talvenakin yömyöhään.

Pirjo Pajunen
kuvat Tuulikki Holopainen