Kaikki työ ei ole tarpeellista ja arvokasta, ja useat joutuvat tekemään töitä armottomissa olosuhteissa, väittää tutkija Jukka Peltokoski, prekaari.
   Työolosuhteet ovat monesti armottomat, mutta yhteiskunta perustuu työn tekemiseen, väittää vastaan puheenjohtaja Ann Selin, PAM.

Mikä sitten tarkoittaa muotiin noussut ilmaisu prekaari?

– Muussa kuin kokoaikaisessa vakituisessa työssä työskentelevää, jolla on ongelmia toimeentulon ja turvallisuuden kanssa, määrittelee Selin.

– Ay-liike jatkaa keskustelua pätkä- ja silpputöistä, mutta me olemme halunneet nostaa esille myös itse itsensä työllistäjät. Väitämme, että tämä työn tekemisen muoto lisääntyy, täydentää Peltokoski.

Selin on samaa mieltä siitä, että työlainsäädäntö tunnistaa osa-aikaiset, määräaikaiset ja vuokratyöntekijät, mutta ei itsensä työllistäviä. Palkansaajan ja yrittäjän väliin on jäänyt harmaa alue.

Palkansaaja vai yrittäjä?

Peltokosken toive ay-liikkeen suuntaan on, että harmaa vyöhyke nousisi vakavasti esityslistoille, mutta Peltokoskella ei ole reseptiä siihen, mitä itsensä työllistävien aseman vahvistamiseksi pitäisi tehdä.

– Olemme tarjonneet lääkkeeksi jonkinlaista perustuloa tai radikaalia perusturvan uudistamista, Paskaduunista barrikadeille -kirjan yksi kirjoittaja Peltokoski heittää.

Selin suhtautuu perustuloon varauksellisesti, mutta ei halua tyrmätä ajatusta kättelyssä.

– Kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä palkkatyö on lähtökohta yhteiskunnassa. Perustulon hyviä ja huonoja puolia kannattaa punnita huolellisesti. Koska perustulon toteutuminen ei ole tätä päivää, pitää löytää malleja parantaa itsensä työllistävien asemaa ja lisätä heidän turvallisuuttaan. Vain itsensä työllistävä voitaisiin lainsäädännössä rinnastaa palkansaajiin, kun heidät nyt lasketaan yrittäjiksi.

PAM:in jäseneksi voivat tulla itsensä työllistävät yrittäjät, mutta Selin myöntää, ettei liitolla ole juurikaan tarjottavana heille palveluja.

– Iso ongelma on, että itsensä työllistäjät eivät voi kuulua palkansaajien työttömyyskassaan. Tästä asiasta pitäisi käynnistää selvitystyö, Selin esittää.

Häkkilinnut lentoon

Prekariaatti puhuu provosoivasti paskaduunista, mikä on nostattanut monien niskakarvat pystyyn.

– Tarkoituksemme ei ole halventaa kenenkään ammattia tai työtä, vaan työolosuhteita, joita paskatyönantajat monille tarjoavat. Suomessakin työtä tehdään hikipajoissa, härskisti huonoilla palkoilla ja työehdoilla, Peltokoski sanoo.

Hänen mielestään kaikki työ ei sinällään ole arvokasta: osa työstä ei palvele muuta kuin talouskasvua.

– Yritysten pakko tuottaa kasvavasti voittoa pitää meidät tiukasti häkissä. Paskaduuni on sana, jolla on yritetty provosoivasti murtaa häkin kaltereita, Peltokoski selittää.

Selin on samaa mieltä siitä, että osa työntekijöistä joutuu tekemään työtään kohtuuttomissa olosuhteissa, omaa arvomaailmaansa vastaan. Selin muistuttaa kuitenkin, että työllä on ihmiselle muutakin arvoa kuin raha.

Paljon porua

Prekariaatti on saanut vain muutamat kasvot, mikä panee ajattelemaan, että kyseessä on pienen porukan julkisuustemppu. Sillä julkisuutta prekaarit ovat saaneet kosolti ja provosoivalla tyylillään herätellyt myös ay-liikettä. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly onkin kutsunut prekariaatin edustajat keskustelemaan ay-liikkeen sisälle nostamistaan näkökulmista.

Peltokosken mielestä keskusteluyhteys voidaan ilman muuta rakentaa, mutta oleellisempaa on saada aikaan laajaa keskustelua työelämän kurjistumisesta ja herätellä ay-liikettä toimimaan myös prekaarien edunvalvonnan puolesta.

PAM on jo vuosikymmenet puhunut osa-aikaisten, määräaikaisten ja vuokratyöntekijöiden kehnosta asemasta, mutta vasta viime vuosina ay-liike laajemmin on herännyt tähän ongelmaan.

– Meille pätkätyöläisten tai jos halutaan, prekaarien työolot eivät ole mikään uusi teema. Meni vuosia taistella ay-liikkeen sisällä, että epätyyppisten työsuhteiden ongelmat nousisivat ay-liikkeen sisällä vakavasti otettavaksi keskusteluksi. Viime vuosina parannuksia on tullutkin, Selin sanoo.

Hänen mielestään on hyvä, jos prekariaatin kellokkaat saavat aikaan yhteiskunnassa oikeasti liikkeelle keskustelua ja toimenpiteitä silpputyöläisten työolosuhteiden kohentamiseksi.

Barrikadeja vai konsensusta?

Tuleeko Peltokoskesta isona ay-johtaja syvästi pohdittuine mietteineen?

– Ei nyt sentään, mies sanoo.

Hänellä on kuitenkin toiveita ay-liikkeen suuntaan.

– Ay-liikkeessä pitäisi nähdä suoremmin työelämän ja työmarkkinoiden tilanne. Talous on tehnyt kaikista töistä epävarmoja. Itse asiassa entistä enemmän kaikki työ on prekaaria.

– Ay-liikkeeltä peräänkuuluttaisin toimintakulttuurin muutosta. Olisi hienoa nähdä jälleen ruohonjuuritasolla barrikadeille nousemista ja uutta solidaarisuutta. Ay-liikkeen pitäisi konsensuksen ja sovittelun sijaan korostaa työn ja pääoman välistä ristiriitaa, Peltokoski esittää.

Löytyihän keskustelusta väittelyn aineksia. Selin ei nielaise Peltokosken esityksiä.

– Nykyisessä ilmapiirissä on saatu parempi lopputulos konsensuksella ja kulissien takana kuin ryntäämällä barrikadeille isoin otsikoin. Sitä paitsi suomalaiset eivät lähde mielellään mellakoimaan ja osoittamaan mieltään kaduille.

– Sen sijaan uudet mobilisointivälineet, kuten verkko on vielä vähän käytetty voimavara. Taannoinen eläkekeskustelu osoitti, että verkkoadressilla saatiin torjuttua huononnukset, kun liikkeellä oli riittävän suuri massa, Selin sanoo ja toivottaa prekaarit toimimaan ay-liikkeeseen.

Prekariaatin ja PAM:in fuusiosta ei kuitenkaan voi unelmoida, sillä prekariaatti ei ole järjestö, vaan löyhä ihmisten verkosto.

Leena Seretin
kuvat Tuulikki Holopainen