– Halusin muutoksen, kouluttauduin lisää, Reetta Liukkonen kertoo käännekohdasta, jossa opiskeli luovuusterapian asiantuntijaksi.

Samalla myös ammattiliitto vaihtui Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n jäsenyydeksi. Liukkonen ei kadu suunnanmuutostaan:

– Halusin kartuttaa työkokemusta aikuisten ja eritysryhmien kanssa, mielenterveys- ja päihdetyö mukaan lukien.

– Pätkätyö viehätti, koko maailma tuntui olevan auki, oli ilo tehdä onnistuneita projekteja ja kohdata aivan uusia ihmisiä.

"Saako omaa elämäänsä hallita"

Pätkätyöläinen jää syrjään

Muiden kuin perinteistä koulutusta vastaavien tehtävien saaminen ei ole ollut eikä ole helppoa. Esimerkiksi kokenutta lastentarhanopettajaa ei palkata perhetyöhön, koska sitä ei ole kelpoisuusehdoissa määritelty. Kuitenkin osaavista tekijöistä on kasvava tarve.

Vuosien mittaan on tullut selväksi myös se, että kokemus ja pätevyys eivät ole valtti:

– Työnantajat ovat säästötalkoissaan rajoittuneita ottamaan yli 50-vuotiasta työnhakijaa, joka on oikeutettu pitkiin lomiin ja kaikkiin palvelulisiin.

Perehdytys ja hyvä kohtelu ei ole itsestäänselvyys. Tieto ei kulje, kun pätkätyöntekijä ei kuulu tiedotteiden jakelulistoille. Pätkätyön tekijältä puuttuu usein mahdollisuus koulutukseen ja työterveyshuoltoon.

– Jos työpaikalla on huono esimies tai kiusaamista, niin työpaikan luottamusmieheltä saa ihan vaatimalla vaatia apua. Paikalliset ammattiosastot voivat satsata toimintaansa sellaiseen, mistä pätkätyöntekijä tippuu pois, Liukkonen listaa.

Rajua jäädä työttömäksi

– Silloin kun työ päättyy, se on joka kerta romahdus psyykelle. On mietittävä talous, lainat, koko elämä. Odotettava, milloin kassamaksut alkavat. Juuri kun olet kiinnittynyt työhön, osaat sen, se loppuu, samoin katkeavat ihmissuhteet. On tehtävä surutyötä, käytävä läpi kaikki tunteet häpeästä alkaen. Toistuessaan tyhjän päälle jäämisen tunne on kerta kerralta suurempi.

– Ihmiset saattavat olla julmia, sellaiset jotka eivät liiku koskaan missään, Liukkonen pohtii.

Pätkätyöläisellekin voi tulla raja vastaan: ei ole mahdollista ottaa vastaan mitä työtä tahansa. On huolehdittava ansiotason säilymisestä ja ennakoitava seuraavaa työttömyysjaksoa. Osa-aikatyö voi yllättäen heittää peruspäivärahalle. Eläkettäkin on mietittävä.

Pätkätyöläinen on selviytyjä

Mutta samaan aikaan Reetta Liukkonen on kokemuksistaan iloinen. Hän selviytyy ja osaa täyttää sähköisiä työhakemuksia, kertoa juuri ne asiat, jotka on syytä eri viranomaisten kanssa asioidessa kertoa.

– Olen oppinut ketteräksi. Vaikka kokemuksia on myös siitä, että kohtelu ei verottajankaan kanssa ole tasapuolista. Jos yhdestä pätkätyöpaikasta voi syksyllä vähentää verotuksessa matkakulut kotipaikkakunnalle, se ei seuraavana verotusvuonna, kellon kumahdettua uuden vuoden kunniaksi, enää onnistukaan.

Jos vakituisessa työssä oleva perheellinen ottaa virkavapaata, hän saa verotuksessa mahdollisuuden vähentää kodin ja työpaikan välisiä matkakuluja tai kakkosasunnon kuluja. Reetta Liukkonen on saanut verohallinnolta kirjeen, jossa nämä edut evättiin.

– Sain verottajalta kirjeen, jossa edut evättiin sanoilla "koska olette yksinäinen ja viraton", Liukkonen kertoo.

– Pankit joustavat, puhelinfirmat joustavat. Tällainen inhimillisyys lämmittää, Liukkonen kiittelee.

Reetta Liukkonen haluaa kannustaa etsimään uutta, mielekästä työtä. Menemään töihin vaikka Lappiin, kuten hän, jos siellä työ kutsuu. Verkostosta on hyötyä. Kun tuntee ihmisiä, aukeaa uusia mahdollisuuksia. Yhteiskunnan hän toivoo tukevan aktiivisuutta, pätkätyöläisiä, jotka haluavat liikkua työtä saadakseen.

Sini Silvàn
kuva Robert Seger