Tuotantotyöntekijä Kati Hattunen syöttää joulusuklaalevyjä pöydälle, jolta Tea Koistinen työntää ne edelleen liukuhihnalle. Kati on ollut 11 vuotta Fazer Makeisten Vantaan tehtaan palveluksessa hälynä eli tarpeen tullen kutsuttavana työntekijänä.

– Määräaikaista työsuhdetta en ole voinut ottaa vastaan, sillä en tee yövuoroja. En pysty nukkumaan päivisin, siksi yövuoro ei sovi, Kati Hattunen toteaa.

Hänen mukaansa työtä ei ole yhtä paljon tarjolla kuin aikaisempina vuosina. Tuotannon suunnittelijat tarkistavat joka viikko työntekijätarpeen ja sitä mukaa tilaavat työvoimaa töihin. Hälyjen tilanne elää viikosta toiseen. Tänä syksynä joillekin hälyille on riittänyt työtä vain neljäksi päiväksi kuukaudessa. Kati Hattusen Fazer työllisti tammikuun ajan täysipäiväisesti ja nyt uudestaan syyskuun alusta. Työttöminä aikoina hän saa ansiosidonnaista päivärahaa, mikäli työssäoloehto eli 18 työtuntia viikossa täyttyy.

– Onneksi olen liitossa!

Eläkekertymää ja lompakkoa kartuttaakseen moni tarvittaessa töihin kutsuttava tekee lisätöitä. Katilla on varaventtiilinä modistin, tilausompelijan ja visualistin koulutukset, joiden turvin hän satunnaisesti tekee toista matalapalkattua työtä.

– Silloin, kun on oman alan työtä tarjolla, työpäivä voi venyä neljäntoista tunnin mittaiseksi. Siltä alalta ei ole vakituista työtä tarjolla.

Älä vaan sairastu

Jos epäsäännölliset tulot tuovat epävarmuutta elämään, niin sairastuminen lopettaa tulot kokonaan. Häly nimittäin sairastaa omalla kustannuksellaan. Mikäli hälyllä on sovittuna työvuorot vaikkapa kahdeksi seuraavaksi päiväksi, hän ensimmäisenä päivänä sairastuttuaan saa palkan molemmista päivistä. Mutta jos sairaus jatkuu, hän ei voi edes ottaa työtä vastaan. Määräaikaista työtä tekevä on tässä suhteessa paremmassa asemassa.

Kati Hattusella on kokemus tästäkin.

– Koneet eivät toimineet kunnolla ja jouduimme nostelemaan laatikoita oikein urakalla. Vuorot eivät kiertäneet kunnolla. Siksi selkäni väsyi ja tilttasi. Onneksi olin määräaikaisena ja silloin työpaikka kustansi fysioterapiani. Mutta myöhemmin hälyksi jäätyäni en ole voinut ottaa kaikkea tarjottua työtä vastaan ja olen maksanut myöhemmät fysioterapiat itse. Minun pitää vieläkin varoa selkääni työnteossa.

Kaikilla työntekijöillä ei välttämättä ole tietoa omista oikeuksistaan tai velvollisuuksistaan suhteessa työnantajaan. Kati Hattunen toivookin opaskirjasta, josta pääkohdat esimerkiksi lomakertymistä kävisivät ilmi.

Positiivisella ja luottavaisella elämänasenteella hän ei pelkää tulevaisuutta eikä valita. Mutta suuria hankintoja ei Hattusen perheessä tehdä.

– Tulen palkalla toimeen. Elän sen mukaan mitä saan. Ei meille mitään videotykkejä osteta. Lisää lainaa asuntolainan lisäksi en haluaisi ottaa. Ja onneksi miehellä on vakituinen työ, hän summaa.

"Ei tarvitse lomauttaa"

Myös Fazer Makeisten Vantaan tehtaan pääluottamusmiehen Arja Launamon mukaan tuotantoa ja sitä mukaa töitä on vähemmän kuin viime vuonna, jopa vähemmän kuin viime laman aikana. Kotimaan tilaukset ovat vähentyneet ja vientikin on hiljentynyt. Fazer Makeiset työllistää Vantaalla, Lappeenrannassa ja Karkkilassa 1 000 työntekijää. Vantaan tehtaalla 260 on vakituisia linjatyöntekijöitä, joiden lisäksi tehdas työllistää 130 määräaikaista kausityötekijää. Määräaikaiset aloittivat heinäkuun alusta ja heidän sopimuksensa päättyy syyskuun loppuun. Noin viisikymmentä määräaikaista jatkaa marraskuun loppuun asti. Hälyjä on listalla sesongin ulkopuolella 120, joiden työpanos vastaa 20 vakinaisen vuosityötä. Määräaikaisten työ voidaan laskea vastaavan noin 60 vakinaisen työntekijän työtä vuodessa.

– Työnantaja perustelee määräaikaisten ja hälyjen suurta käyttöä sillä, että ei sitten tarvitse sesonkien ulkopuolella lomauttaa, kertoo vuodesta 1995 luottamusmiehenä toiminut Launamo.

– Tällä hetkellä se pitää paikkansa. Ihanteellista olisi, jos tuotanto olisi niin tasaista, ettei määräaikaisia eikä hälyjä tarvittaisi.

Launamon mukaan aikaisempina vuosina on ollut vaikeaa saada työvoimaa.

– Viime vuonna piti rivityslinja pari kertaa sulkea, kun ei ollut tarpeeksi ihmisiä työtä tekemään, Launamo havainnollistaa.

Ammatti-ihmisiä tarvitaan

Hälyjen käyttäminen tuotannossa ei pääluottamusmiehen mukaan ole ongelmatonta. Vakinaisten työntekijöiden työnteko häiriintyy työhönsä tutustuvia hälyjä opastettaessa. Opastus on vaativaa ja aikaa vievää. Niinpä linjajohtaja turhautuu ja väsyy, mikäli yhden hälyn koulutettuaan seuraavana päivänä tilalle astuu uusi opastettava häly. Tämä vaikuttaa työilmapiiriin.

– Opastus on nykyään riittämätöntä, Arja Launamo vakuuttaa.

– Työntekijä joutuu liian aikaisin hihnalle. Välttämättä työntekijä ei uskalla sanoa, ettei osaa tai ei ole vielä valmis työhön. Työntekijällä on kuitenkin oikeus kieltäytyä tekemästä työtä, jos kokee, ettei hän vielä pärjää.

Pelkillä hälyillä ei tuotantolinjaa saa pyörittää, vaan vähintään yhden vakituisen on oltava paikalla.

– Tuotantoon ei nykyään pääse, jos ei ole valmis tekemään kolmivuorotyötä. Jos olet kymmenen vuotta määräaikaisena, sitten voit päästä vakinaiseksi. Se on tämän päivän tilanne, Arja Launamo toteaa.

– Muutama henkilö on vakinaistettu keskustelujen jälkeen. Jos työntekijä on vuosi toisensa jälkeen työssä, niin onhan se silloin vakinaistamisen paikka. Toisaalta meillä vakinaistetaan eläkkeelle lähteneiden tilalle työntekijöitä. Viime vuonna 14 henkilöä.

Tiina Tenkanen
kuvat Tuulikki Holopainen

– Osa-aikaisen palkka ei riitä, Marjaana Salmela harmittelee.

Yksikään firman yhdestätoista kassasta ei ole saanut kokoaikaista työpaikkaa, vaikka on ilmaissut halukkuutensa lisätunteihin. Osa-aikaisen tuntimäärä jää 30 tuntiin viikossa.

– Selvästi olisi tarve vakinaiselle kokoaikaiselle kassalle, vakuuttaa pääluottamusmies Olavi Koskinen.

Niinpä Marjaana Salmela on tehnyt vuoden verran lisäksi toista kassatyötä vuokrafirman kautta.

– Jos tulen tänne aamukuudeksi töihin ja menen suoraan toiseen työhön, pääsen kotiin noin kello 20.30, hän toteaa kylmän rauhallisesti.

– Jos en saa viikonloppuvuoroja täältä, niin saan niitä sitten toisen työn kautta. Onneksi ei ole perhettä ristinä, niin ei tarvitse sen kanssa sumplia työaikoja, Salmelaa naurattaa.

Hän ei voi vaikuttaa työvuoroihin, vaan työnsuunnittelija antaa ne hänelle sen enempää kyselemättä. Aikaisemmin Salmela koki epäoikeudenmukaisuutta työvuorojen jaossa. Parhaimmat ja rahakkaimmat vuorot menivät aina ohi suun. Nyt tilanne on toinen.– Paras työvuorolista olisi kiertävä lista, jossa olisi säännöllisesti ja tasapuolisesti myös viikonloppuvuoroja sunnuntailisineen, hän suunnittelee.

Herkkä asia

Heinon Tukku työllistää Vantaalla vakinaisesti 75 henkilöä, heistä 22 prosenttia on osa-aikaisia vakituisia. Palkkatyöläisen kysyessä määräaikaisten lukua Heinon Tukun palveluksessa, ei henkilöstöpäällikkö ollut valmis antamaan lukuja puhelimitse eikä sähköpostilla.

– Tämä on niin herkkä asia, sanoi henkilöstöpäällikkö Kristiina Forss.

Lisäksi Heinon Tukku oli kehottanut luottamusmies Olavi Koskista antamaan haastattelun yksityishenkilönä eikä luottamusmiehenä.

Heinon Tukku työllistää 450 henkilöä ympäri Suomen, asiakkaita sillä on 20 000 ja liikevaihto vuonna 2008 196 miljoonaa euroa.