– Etujen karsiminen ei ole oikea tapa eikä SAK hyväksy sitä. Meillä on lukuisia yritysesimerkkejä, joissa työntekijöiden oikeuksia vahvistamalla on saatu eläkkeelle jäämisikää selvästi myöhemmäksi.

Esimerkiksi työaikojen ja työtehtävien joustaminen ihmisten elämäntilanteiden mukaan heijastuu parempana jaksamisena työssä ja työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemisenä.

Keinoja työurien pidentämiseksi etsitään kahdessa työmarkkinajärjestöjen työryhmässä. Aikataulu on tiukka, sillä työryhmien määräaika on vuoden lopussa. Työryhmiltä odotetaan konkreettisia ehdotuksia.

– Keinoja myöhentää eläkeikää kyllä on. Niiden vaikuttavuutta arvioidaan nyt työryhmissä. Tavoitteena on esittää vaihtoehtoisia keinoja, joilla uskottavasti voidaan nostaa keskimääräistä eläkkeelle jäämisikää.

Kallinen sanoo, että uskottavuus tarkoittaa myös sopimus- ja normimuutoksia.

– Työntekijöiden oikeuksien vahvistaminen edellyttää muutoksia työehtosopimuksiin ja lainsäädäntöön.

Työryhmien tehtävä on haasteellinen. Väestön ikääntyminen heikentää huoltosuhdetta jo lähivuosina. Toisaalta taloudellinen taantuma vaikeuttaa iäkkäämpien työntekijöiden asemaa työelämässä.

Kallisen mukaan esitettyjen keinojen on oltava sellaisia, että ne eivät aja yksittäisiä ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon taantuman aikana.

– Keinoja mietittäessä on katsottava yli tämän hetkisen taloustaantuman. Työikään tulevat ikäluokat ovat jo nyt pienempiä kuin eläkkeelle jäävät ikäluokat.

Suomessa 55–65-vuotiaiden työhön osallistuminen on hyvän talouskasvun myötä lisääntynyt EU-maiden ripeintä tahtia. Vuonna 2005 toteutettu eläkeuudistus on tukenut työurien pidentämistä. Suomalaisten keskimääräinen eläkkeelle jäämisikä on noussut lähes odotetusti. Se on kuitenkin edelleen liian alhainen ja 25-vuotiaalle laskettu odotettavissa oleva eläkkeelle jäämisikä on 59,4 vuotta. Nyt tavoitteena on etsiä keinoja, joilla uskottavasti pystytään nostamaan eläkkeelle jäämistä kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.

Koko työura syyniin

Kaija Kallinen sanoo, että työurien pidentäminen ei onnistu, jos toimenpiteet kohdennetaan vain lähellä eläkeikää oleviin työntekijöihin. Tarvitaan toimia, jotka kohdistuvat koko työuraan ja jo aikaan ennen työelämään tuloa.

– Koulutuksen merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Hyvä ammatillinen koulutus antaa eväitä täydentää osaamista työuran aikana ja selvitä työelämän muutoksissa. Jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle on varmistettava opiskelupaikka tai muu työelämään johtava väylä.

Kallinen painottaa myös työterveyshuollon merkitystä. Hänen mukaansa työterveyshuolto on saatava toimimaan kaikilla aloilla ja siihen on oltava oikeus myös pätkätyöläisillä. Lisäksi työterveyshuollon painopistettä on siirrettävä työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn.

Terveyden menettäminen ja joutuminen työkyvyttömyyseläkkeelle on merkittävin syy eläkkeen alkamiseen ennen vanhuuseläkettä. Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä on yli 260 000 suomalaista. Alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden yleisin syy on mielenterveysongelmat, erityisesti masennus. Toisena tulee tuki- ja liikuntaelinten sairaudet.

Mielenterveysongelmien taustalta löytyy työelämästä lähtöisin olevia syitä. Näitä ovat muun muassa jatkuvat muutokset työssä, epävarmuus tulevasta ja jatkuva kiire.

– Työurien jatkaminen edellyttää, että kaikki osapuolet sitoutuvat työhyvinvoinnin edistämiseen ja työnantajat myös käytännössä panostavat tähän työhön nykyistä enemmän.

Jaksamista tuettava

Suomessa iäkkäistä työntekijöistä on Ruotsiin verrattuna harvempi töissä. Toisaalta työpanoksia vertaamalla eroa ei juuri ole, sillä Suomessa tehdään pitkää päivää, kun taas Ruotsissa iäkkäämmät työntekijät ovat tyypillisesti osa-aikatyössä.

Kallisen mukaan Suomessa on lisättävä työntekijän oikeuksia lyhentää työaikaansa eri elämäntilanteissa ja myös työuran loppupuolella. Mietintämyssyyn on syytä laittaa myös eläkekarttuman kehittäminen entistä kannustavammaksi. Nyt eläkkeen 4,5 prosentin kannustinkarttuma alkaa, jos työntekoa jatkaa 63 vuoden jälkeen.

– On syytä selvittää karttuman parantamista nykyisestä, esimerkiksi 57 vuodesta eteenpäin.

Suomessa osatyökykyiset työllistyvät selvästi heikommin kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Saksassa. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevista moni ei saa työtä, vaikka työhaluja olisikin.

– Työnantajille voitaisiin säätää velvollisuus työllistää vajaatyökykyisiä ja lisätä kannustimia tähän, Kaija Kallinen pohtii.

Pirjo Pajunen