Anne Brunila suhtautuu suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuuteen optimistisesti. Brunila uskoo menestymisen mahdollisuuksiin, vaikka juuri nyt näyttääkin synkältä. Suomen metsäteollisuuden päämarkkina-alueella Euroopassa kysynnän kasvu on hidastunut ja monista tuotteista on ylitarjontaa.

– Eniten on pudonnut sanomalehtipaperin kysyntä, Yhdysvalloissa jopa 20–30 prosenttia mutta se ei juuri meihin vaikuta, Brunila sanoo.

Suomen valtteja ovat erikoispaperit, pehmopaperit, kartongit ja erilaiset pakkausmateriaalit, joilla on kasvavat markkinat maailmalla.

Puutuoteteollisuudessa suhdannetilanne on ollut vaikea jo pitkään. Mutta Brunila näkee tälläkin saralla mahdollisuuksia. Alan tulevaisuus on pitemmälle jalostetuissa puutuotteissa ja puurakentamisessa, jota EU- maiden erilaiset standardit, normit ja rakennussäädökset toistaiseksi rajoittavat.

– Puurakentamiselle on kasvavat markkinat Keski-Euroopassa ja Venäjällä. Suomen on vaikutettava aktiivisesti EU-tason sääntelyyn tässä asiassa.

Brunila korostaa, että metsäteollisuudessa on käynnissä globaali rakennemuutos, joka ei riipu taloustaantumasta. Etelä-Amerikasta on saatavissa nopeasti kasvavaa kuitupuuta halvalla ja suurin kysynnän kasvupotentiaali on Aasian kasvavissa talouksissa, erityisesti Kiinassa.

– Meidän on panostettava pitkälle jalostettujen ja täysin uusien tuotteiden kehittämiseen. Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä, tuloksia saadaan vasta vuosien kuluttua.

Tällaisia uusia tuotteita ovat esimerkiksi muovin korvaavat puuperäiset biotuotteet, toisen polven biopolttoaineet ja erilaiset älykkäät puu- ja paperituotteet.

Neljä murhetta

Anne Brunilan mukaan ehdoton edellytys sille, että suomalainen metsäteollisuus pärjää kansainvälisessä kilpailussa on kustannusten kurissa pito. Se tarkoittaa neljää asiaa: raaka-aineen eli puun, kuljetuksen, energian ja työn hintaa.

Brunila sanoo, että suomalainen työvoima on kalliimpaa kuin kilpailijamaissa Euroopassa. Sillä on hänen mukaansa merkitystä alan kilpailukykyyn. Sellu- ja paperiteollisuudessa työvoimakustannusten osuus on keskimäärin 12 prosenttia alan liikevaihdosta ja puuteollisuudessa 8–30 prosenttia. Myös muiden alojen työvoimakustannuksilla on vaikutusta alan kustannuksiin ja kilpailukykyyn, sillä valtaosa metsäteollisuuden tuotantopanoksista ja ostopalveluista on kotimaisia, Brunila huomauttaa.

– Tähän asti olemme pärjänneet koska tuottavuutemme on ollut parempi kuin kilpailijamaissamme. Kustannuskilpailukykymme on kuitenkin heikentynyt koko 2000-luvun.

Energian hinta uhkaa hallituksen päätösten seurauksena nousta vuoteen 2011 mennessä. Tämä on asia, joka selvästi suivaannuttaa Brunilaa. Kela-maksun poiston aiheuttamaa aukkoa kurotaan umpeen korottamalla teollisuuden energiaveroja. Suomessa sähkö on moneen Euroopan maahan verrattuna hinnaltaan edullista. Toisaalta kaikki kilpailijamaat eivät peri sähköstä lainkaan veroa tai se on hyvin matala.

– Tuntuu, että hallituksen piirissä ei ole kunnolla arvioitu energiaverojen kiristämisen vaikutuksia teollisuuden kilpailukykyyn tai Suomen kansantalouteen. Metsäteollisuuden toimintaedellytysten vaikeuttaminen ei ole viisasta politiikkaa.

Brunilan mielestä metsäteollisuutta rangaistaan nyt kahteen kertaan, sillä energiavaltainen teollisuus on jo EU:n päästökaupan piirissä. Kansalliset sähkö- ja muut energiaverot pitäisi kohdistaa päästökaupan ulkopuolisille sektoreille.

Päänvaivaa metsäteollisuudelle aiheuttavat myös pitkien kuljetusmatkojen aiheuttamat kustannukset ja huonosti toimivat puumarkkinat. Brunilan mukaan tarvittaisiin muun muassa lainsäädäntöä ja ohjausta, joka kannustaisi metsätilojen koon kasvattamiseen.

Neuvotteluja viritellään

Metsäteollisuudessa viritellään jo neuvotteluja seuraavista työehtosopimuksista, vaikka varsinaiset neuvottelut alkavat vasta syksyllä. Mekaanisen metsäteollisuuden sopimus päättyy syyskuun lopussa. Paperiteollisuudessa on neuvoteltava syksyn palkantarkistuksista ja tekstimuutoksista. Sopimus on katkolla maaliskuussa 2010.

Anne Brunilan mukaan sopimuksia pitäisi syntyä alkusyksyn aikana. Neuvotteluihin Brunila ei halua ottaa kantaa, sillä niistä vastaa työmarkkinajohtaja Jari Forss.

Voimassa oleva paperiteollisuuden työehtosopimus on Brunilan mukaan monella tavalla hyvä.

– Mukaan saatiin uusia elementtejä työnorganisointiin, esimerkiksi työntekijöiden kannustamista moniosaamiseen ja työnkiertoon. Sopimus sisältää kuitenkin edelleen tuottavuuden kehittämistä hidastavia toimintamalleja, joiden purkamista pitää jatkaa.

Työantajille tärkeä kysymys on mahdollisuus töiden ulkoistamiseen.

– Ulkoistaminen ei ole itseisarvo, mutta sen avulla voitaisiin parantaa alan kannattavuutta. Valitettavasti siinä ei ole toistaiseksi juuri edetty.

Paperiteollisuudesta on viime vuosina kadonnut runsaasti työpaikkoja, kun kokonaisia tehtaita on suljettu. Sulkemiset ovat olleet raju isku paitsi yksittäisille työntekijöille myös kokonaisille paikkakunnille.

Anne Brunilan mukaan sulkemispäätökset eivät ole olleet helppoja alan yrityksillekään ja niitä on mietitty pitkään.

– Metsäteollisuusyritykset ovat osallistuneet uusien, korvaavien työpaikkojen synnyttämiseen paikkakunnille. Ne ovat mielestäni kantaneet yhteiskuntavastuuta paremmin kuin monet muiden alojen yritykset.

Pirjo Pajunen
kuvat Tuulikki Holopainen