Kun asiaan liittyy monista eri syistä runsaasti intohimoja, julkisen keskustelun kävijöiltä toivoisi vastuullisuutta. Keskustelulla kun on vaikutusta siihen, minkälaisia taloudellisia päätöksiä ja sitoumuksia tavalliset suomalaiset tekevät elämänsä aikana. Ettei ainakaan kovin löysin rantein ja hihasta ravistamalla heiteltäisi kannanottoja.

Yksi löysä heitto eläkeasiassa saatiin alkuvuodesta maan hallitukselta, kun se halusi mekaanisesti nostaa suomalaisten eläkkeellelähtöikää kahdella vuodella. Eri vaiheiden jälkeen päädyttiin onnellisesti siihen, että nyt isommalla porukalla – palkansaajaa itseään unohtamatta – mietitään, miten työntekijät oikeasti pystyisivät olemaan pidempään työelämässä.

Tavoite tälle työlle on kunnianhimoinen: nostaa todellista, keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää kolmella vuodella. Kyse ei siis ole hallinnollisesta päätöksestä, vaan siitä, että työntekijöiden jaksamista, osaamista, motivaatiota ja viihtymistä parannetaan. Eli lyhyesti sanottuna kehitetään työelämän laatua.

Vakuutusmatemaattisesti ajatus kulkee niin, että kun ihmiset ovat nykyistä pidempään työelämässä, tulevien eläkkeiden rahoitus on entistä paremmin turvattu.

Työurien pidentämisessä valmisteluvastuu on kahdella työmarkkinajärjestöjen edustajista koostuvalla työryhmällä; eläkeneuvottelu- ja työelämäryhmällä. Niillä ei liene puutetta hyvistä esityksistä, sillä työelämän tutkimusta on olemassa runsaasti. Kyse on enemmänkin siitä, mitkä ovat ne toimet, joilla saadaan toivottu vaikutus työuriin ja joihin kaikki työmarkkinajärjestöt voivat sitoutua.

SAK on valmistellut omat tavoitteensa tämän vuoden loppuun asti kestävälle työlle. Järjestö ajaa yhtenä kärkitavoitteenaan kaikille työntekijöille alasta ja työsuhteen pituudesta riippumatonta lakisääteistä työterveyshuoltoa. Tällä toimenpiteellä arvioidaan pidennettävän keskimääräistä työssäoloaikaa jopa yli vuodella.