– Saunakaljoista ja viikonloppupullosta kertyykin sitten jo sellainen alkoholimäärä, joka ylittää suurkulutuksen rajan, kertoo kouluttaja Leena Merilehto Elämäntapaliitosta tarinan, jonka on kuullut koulutustilaisuudessa.

Jokaisen pitäisi tietää, mitä todella juo ja mitkä ovat suurkulutuksen rajat, korostaa Merilehto Työelämän alkoholiohjelma HUUGOn tulevaisuusseminaarissa.

– Mikä on yksi annos, mitkä ovat suurkulutuksen rajat ja paljonko itse käyttää alkoholia. Jos tämän tietää, niin osaa ainakin suhteuttaa oman alkoholinkäyttönsä.

Työajalla vähemmän, vapaalla enemmän

Merilehdon kokemusten mukaan alkoholinkäyttö työaikana on vähentynyt, sillä työtahti on niin kova, ettei työstä selviydy humalassa. Tosin suuria eroja on eri alojen välillä ja alojen sisälläkin. Merilehto korostaa työpaikan kulttuurin merkitystä alkoholin käytössä, mikä on talon tapa.

Hän on havainnut, että monet työpaikoilla ilmi tulleet tapaukset liittyvät yövuoroihin. Esimies ei ole paikalla ja joissain paikoissa yövuorot kuulostavat hänen mukaansa ihan villin lännen touhulta.

Toinen ääripää on työpaikkojen omaksuma nollatoleranssi.

– Tämäkään ei ole aina hyväksi, sillä usein nollatoleranssi on työnantajan yksipuolinen määräys eikä siihen aina edes sisälly mitään alkoholivalistusta työpaikalla.

Se on usein kylmä linja. Jos ei ole puheeksiottoa, hoitoonohjausta tai mitään muutakaan alkoholiasioiden käsittelyä työpaikoilla, niin nollatoleranssi on liian tylyä.

Vapaa-ajalla alkoholin käyttö on lisääntynyt ja sen ongelmat lipuvat jo työpaikoillekin.

Puututaan liian myöhään

Kouluttaja Leena Merilehdon mielestä olisi tärkeää, että työpaikoilla olisi yhdessä tehty päihdeohjelma. Tällöin asiasta puhuminen olisi luonnollista ja menettelytavat olisivat kaikkien tiedossa.

Jos on yhteisesti sovitut ohjeet päihdetilanteiden käsittelyä varten, niin se jo alentaa kynnystä ottaa asia puheeksi ja myös hoitaa se.

Liian usein katsotaan sivuun, peitellään, pelastetaan kaveri. Merilehdon mukaan työpaikoilla saatetaan suojella juojaa seitsemän, jopa kymmenen vuotta.

– Ja tällöin on juomisen historia jo varsin pitkä. Ja mitä pidempään menoa on jatkunut, sitä vaikeampaa on hoito. Useimmat eivät koskaan enää palaa töihin, mutta mikä lohdullista, että kaikista vaiheista myös palataan takaisin.

Merilehto korostaa työpaikan päihdeohjelman merkitystä ja sitä, että alkoholinkäyttöön pitää oikeasti puuttua.

– Vielä ei ole tullut tietoon, että olisi puututtu liian varhain, enkä ole kuullut, että asia olisi otettu puheeksi turhan takia, Merilehto muistuttaa.

Aino Pietarinen

Jokaisen sixpackin jälkeen alkoholin kulumisaika on 13 tunnista 17 tuntiin, riippuen kumpaa olutta juo. Viinapullon korkkauksen jälkeen alkoholi vaatii 19 tuntia kuluakseen.

Pienellä yhteenlaskulla selviää, että kolmesti viikossa nautitut keskioluet palavat 39 tuntia ja A-oluet 51 tuntia. Kun tähän lisätään vielä kahdesti korkatut viinapullot, joiden alkoholin kuluminen vie aikaa yhteensä 38 tuntia, niin yksi työviikko menee oluthöyryissä ja toinen mokoma kuluu siihen, että viinapullollisten alkoholi on haihtunut.

Tällaisen yhtälön mukaan suurkuluttaja on väkisin töissä alkoholin vaikutuksen alaisena.