Tiedon puutetta ja outoja tapoja

Suomalaisten yritysten työntekijöiden edunvalvonnan hoitavat pääsääntöisesti niiden luottamusmiehet. Yrityksissä, joissa ei ole edunvalvojaa, hoitavat Kallio, Vainio ja Fagerdahl työntekijöiden asioita. Olkiluotoon on syntynyt lisäksi parinkymmenen hengen epävirallinen yhteyshenkilöiden verkko. Suurin osa mukana olevista on ulkomaisten yritysten työntekijöitä. Luottamusmiehillä ja yhdyshenkilöillä on kerran viikossa yhteinen palaveri, missä työmaan asioita käydään porukalla läpi.

Itävaltalaisen metallialalla toimivan FMT:n yhteyshenkilö on yhdeksän vuotta sitten Sveitsistä Suomeen muuttanut Sandra Walker. Hänen mukaansa niistä yrityksistä, joissa on edes yksi suomenkielentaitoinen, saa yhteyshenkilön aika helposti.

Metalliliitto palkkasi kesän alussa Olkiluotoa ja Länsi-rannikon telakoita varten puolan ja venäjän kielen tulkin. Tämä on Vainion mukaan helpottanut asioiden hoitoa. Jos tulkkia ei ole, yritetään asiat hoitaa englanniksi. Lisäksi työelämää käsitteleviä esitteitä on painettu englanniksi, saksaksi, puolaksi ja venäjäksi.

Kun uusi yritys tulee Olkiluotoon, ottavat Vainio, Kallio tai Fagerdahl yhteyttä siihen ja kertovat, mikä on ammattiyhdistysliikkeen rooli ja millä pelisäännöillä Suomessa toimitaan. Aluksi heihin suhtaudutaan lähes aina epäillen, mutta kun asia on selvitetty, löytyy yleensä yhteisymmärrys. Suomalaiset tavat ja käytännöt ovat usein vieraita, mikä selittää myös monet väärinkäytökset. Palkka on voitu sopia esimerkiksi nettopalkaksi eikä suomalaista käytäntöä lisien tai ylitöiden maksamisesta tunneta. Monien on vaikea myös ymmärtää, että ylitöiden määrää on rajoitettu.

Tiedon saaminen uudesta yrityksestä voi kestää jopa kaksi kuukautta, mikä on pitkä aika. Vainio ja Fagerdahl toivovat, että tieto kulkisi nopeammin. Muuten työntekijöiden asiat ovat Olkiluodossa sikäli hyvällä mallilla, että yrityksissä noudatetaan suomalaisia työehtosopimuksia.

Työsuojelussa yhteensovittamista

Fagerdahlin mielestä Olkiluoto ei ole työturvallisuuden kannalta sen vaikeampi kuin mikään mukaan työmaa. Suurimmat vaikeudet aiheuttaa erilaisten kulttuurien ja tapojen yhteensovittaminen.

– Saksalaisilla ja ranskalaisilla on omat tapansa johtaa töitä ja huolehtia työturvallisuudesta. Nämä on pitänyt sovittaa yhteen suomalaisten tapojen kanssa. Se on ollut suurin haaste.

Työsuojelussa on kulttuurieroista huolimatta onnistuttu hyvin. Tapaturmataajuus on noin 15 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden, kun se rakennuksilla on keskimäärin yli 80. Vakavia tapaturmia on sattunut myös erittäin vähän. Työturvallisuustekijöistä kertovat TRT-pisteet ovat 90 paikkeilla, kun ne tavallisesti ovat noin 80.

– Työsuojeluun kiinnitetään paljon huomiota. Jos jostain puuttuu esimerkiksi kaide ja siitä huomautetaan, niin se saadaan sinne erittäin nopeasti, sanoo Fagerdahl.

Omilla taustoilla on myös merkitystä. Sandra Walker kertoo havainneensa, että köyhistä maista tulevien työntekijöiden on aluksi vaikea ymmärtää työsuojelun merkitystä ja sitä, että työturvallisuuden kannalta tärkeitä välineitä voi ja pitää käyttää.

Alihankintaketju on haaste

Olkiluodon aliurakointiketjut ovat pitkiä. Se, että jokin asia saadaan yhdessä yrityksessä hoidettua, ei takaa tiedon kulkemista ketjussa eteenpäin. Suomessa pääurakoitsijan muuttaessa toimintatapaansa kerrotaan siitä aliurakoitsijoille, ja asia on sillä selvä. Keskieurooppalaisissa yrityksissä asiat hoidetaan byrokraattisemmin.

Vaikka tavat ovat erilaisia, uskoo Bouyguesin varatyösuojeluvaltuutettu Pekka Jäntti, että tieto kulkee myös häntäpään urakoitsijoille. Bouyguesin palveluksessa on suoraan noin 450 henkilöä, ja aliurakoitsijat mukaan lukien noin 1 800. Heistä suomalaisia on satakunta. Toimihenkilöt ovat pääasiassa ranskalaisia, loput edustavat runsasta kahtakymmentä kansallisuutta.

Fagerdahl, Jäntti ja Vainio toteavat, että Olkiluodossa moni asia on pitänyt opetella kantapään kautta. Puolin ja toisin. Esimerkiksi ranskalaisilta kesti jonkin aikaa ennen kuin huomasivat, että suomalainen ammattiyhdistysliike haluaa hoitaa asiat neuvottelemalla, ei barrikadeilla. Tämän jälkeen yhteistyö alkoi sujua paremmin. Liittojen kesken yhteistyö on alusta asti toiminut hyvin.

Ammattiyhdistysliike aikoo hyödyntää Olkiluodon kokemukset. Tätä varten Rakennus-, Metalli- ja Sähköliiton puheenjohtajat ja Olkiluodon keskeiset ay-toimijat sopivat kevään aikana siitä, miten tulevaisuudessa toimitaan Olkiluodon tapaisissa projekteissa.

Arto Jokela
kuvat Robert Seger

Ydinvoimalaitosyksikköä Teollisuuden Voimalle (TVO) rakentaa ranskalais-saksalainen konsortio Areva-Siemens. Areva vastaa reaktori- ja Siemens turbiinilaitoksen toimituksesta. Arevan pääurakoitsijana rakennustöissä on Bouygues, Siemensin Heitkamp GmbH. Aliurakoitsijoiden ketju on pitkä. Kaikkiaan Olkiluoto 3 -projektissa on mukana runsaat 2 000 alihankkijayritystä, joista noin 35 prosenttia on Suomesta.

Olkiluoto on pahasti myöhässä. Uuden ydinvoimalayksikön piti tuottaa sähköä jo tänä vuonna. Nyt valmista on luvassa vuonna 2012.

– Jos alue ei ole Puolassa aidattu, saa sinne mennä. Jos puolalainen tulee onkimaan mökin laiturille, ovat he tulkinneet aidan puuttumisen merkiksi siitä, että sinne saa tulla, kertoo Sandra Walker.

Työmaalla päivystää myös evankelisluterilainen pappi, ja joka toinen sunnuntai Eurajoen kirkossa pidetään katolinen messu. Muutama FMT:n kroatialainen ja slovenialainen työntekijä pelaa myös Eurajoen jalkapallojoukkueessa.

– He ovat saaneet uusia ystäviä, ja etevinä pelaajina myös vahvistavat joukkuetta. Meillä kylässä käyneet ulkomaalaiset ovat olleet tyytyväisiä, kun ovat saaneet kokea hetken tavallista arkea. Olisi tärkeätä, että ihmisillä olisi jotain joka vie ajatukset pois työstä, sanoo Sandra Walker.