Lieksan S-markettiin tuoteryhmävastaavat saapuvat töihin joka aamu kello kuudeksi. Myytävät tavarat eivät siirry asiakkaiden kätten ulottuville itsestään. Pakkausten siirtely vaatii paitsi lihasvoimaa, myös välineitä.

Kun Pohjois-Karjalan osuuskaupan (PKO) uusi työsuojelutoimikunta aloitti kautensa vuonna 2007, se käynnisti työyhteisökoulutuksen. Kouluttamisen avulla 13:lla paikkakunnalla toimivan osuuskaupan eri yksiköistä löytyi kehittämishankkeita. Kaupan alan työsuojeluvaltuutettu Riitta Seppänen otti tehtäväkseen tiedon kulun parantamisen eri toimipisteisiin.

– Työsuojelu on kaupoissa taka-alalla. Kun se perustuu lakiin, on luotettu, että pykäliin kirjaaminen riittää. Teollisuuden alalla työsuojelun tarve nähdään paremmin, mutta palvelualoilla on ajateltu, että tämä ei ole niin vaarallista hommaa, Riitta Seppänen huomauttaa.

Kaupan työntekijöillä on kuitenkin niska-hartiaseudun, selän sekä tuki- ja liikuntaelinten vaivoja sekä niistä johtuvia sairauslomia. Työtahti on viime vuosina marketeissa kiihtynyt.

– Kaupan alan työtä ei mielletä toistotyöksi, kun se ei ole liukuhihnan ääressä seisomista. Samoja, toistuvia liikkeitä tehdään silti kaupassakin päivästä toiseen. Joka aamu puretaan kuormasta pakkaus toisensa perään, istutaan kassalla ja tehdään samaa liikettä. Siinä suhteessa alallamme on asennemuutoksen paikka.

Välineurheilua

Viime aikoina PKO:n kaupoissa on kiinnitetty huomiota apuvälineiden käyttöön. Uusiakin työn kuormitusta helpottavia välineitä on toimipisteisiin hankittu. Päivittäisessä käytössä ovat tasokärryt, rullakot, alustat ja norsunjalat. Kassojen työergonomiaa parantamaan on ostettu satulatuolit.

Parin sadan gramman makkarapakettia tai vajaan puolen kilon kanasuikaleita ostaessaan ei tule ajatelleeksi, että jos niitä ladataan muovilaatikko täyteen ja lootia pinotaan päällekkäin, kasalle alkaa kertyä roimasti painoa. Lihajalosteiden siirtely onkin raskain osa kaupan kuorman purkamista.

Muka työtä jouduttaakseen tulee oikaistua apuvälineiden käytössä, etenkin, jos ne eivät satu olemaan juuri käden ulottuvilla. Päivien, viikkojen ja vuosien mittaan helpotus on kuitenkin huomattava, kun muistaa lastata pakkaukset käsiensä sijaan tasokärryyn. Rullien päällä kuorma kulkee hyllyväliin kevyesti ja oikealta korkeudelta tuotteet on näppärä nostella paikoilleen.

Lieksan S-marketissa apuvälineet ovat löytäneet niin konkarit kuin tilapäisesti töissä olevatkin. Marketpäällikön kakkonen Terhi Luoma nappaa norsunjalka-jakkaran avukseen monessa eri tilanteessa.

– Laatikkopinon päällimmäisiä on vaikea nostaa varpaillaan kurkotellen. Myös ylähyllyjä täyttäessäni otan jakkaran, sillä muuten joudun hankaliin asentoihin.

– Ja saa jakkaraa käyttää istumiseenkin, Riitta Seppänen muistuttaa. Alatasonkin tavaroita asetellessa kannattaa etsiä omalle selälle parasta työtapaa.

Coolia hommaa

Terhi Luoma menee hyllyjä täyttäessään myös polviensa varaan. Siten hän ylettyy parhaiten einestasojen takaosaan.

– Kylmävälissä lattian rajassa työskennellessäni otan mielelläni palan pahvia polvien alle, sillä tässä puhaltaa aika viileästi.

– Myös routamaton palasta suositellaan polvien lämmikkeeksi, mutta minusta tässä olisi selkeästi työasun kehittämisen paikka, Riitta Seppänen sanoo.

– Työvaatefirmat saisivat lähteä mukaan pohtimaan, kuinka polviin saataisiin lämmittävä pehmuste.

Urheilullinen nuori mies, tammikuussa armeijasta päässyt ja välietapilla ennen opiskeluelämään siirtymistä kaupassa työskentelevä Simo Saarikivi pitää apuvälineitä itsestäänselvyytenä.

– Ja jos en hoksaa itse, kysyn neuvoa. Myös tekemällä oppii.

Uusien työntekijöiden perehdyttämisessä työsuojelun näkökulma on vahvasti esillä.

– Kun heti uutena omaksuu hyvät asennot ja apuvälineiden käytön, siitä tulee tapa. Vanhasta pois oppiminen on monin verroin vaikeampaa kuin uuden omaksuminen, Riitta Seppänen tietää.

Siivoojan työstään reuman takia luopumaan joutunut Raija Laukkonen on kaksi kuukautta kestävässä työkokeilussa. Hänelle apuvälineet ovat aivan ehdottomat.

– Norsunjalkoja voisi olla vaikka joka välissä.

Tukea ajoissa

PKO:n kaupoissa on kehittämishankkeen myötä otettu käyttöön myös varhaisen tuen malli. Ideana on päästä eroon työstä johtuvista sairauspoissaoloista, työsuojeluvaltuutettu Riitta Seppänen kertoo.

– Tarkoituksena ei ole lähteä vahtimaan ja kyttäämään työntekijöitä. Meillä saa edelleen sairastaa! Ajatuksena on etsiä toistuvien vaivojen taustalla oleva syy ja selvittää, johtuuko se työstä.

Jos sairauden oireita tai vaivaa voidaan helpottaa työjärjestelyillä, sellaiset tehdään.

– Siirretään ihminen erilaisiin töihin ainakin väliaikaisesti. Minusta tämä on hyvä malli, kun saamme tämän vain sisäistettyä.

Yhteistyötä työterveyshuollon kanssa on tiivistetty.

– Sieltä tullaan neuvomaan tänne arjen lomaan.

Vuonna 1976 kauppaan töihin tullut Riitta Seppänen huomaa työn kuormituksen jo omassa kehossaankin. Hän tekee kolme päivää viikosta työsuojeluvaltuutetun töitä koko Pohjois-Karjalan alueella, loppuviikko kuluu Lieksan myymälässä.

– Niska-hartiaseutu ja selkähän ne kovilla ovat. Ei niitä nuorena huomaa, mutta kun ikää tulee, alkaa oireilla. Olemme paljon myös jalkojen päällä kivilattialla, joten peruskunnon pitäisi olla kohdallaan, jotta jaksaa.

Jalkineisiin Riitta Seppänen kehottaa panostamaan.

– Sen olen huomannut nuoruuden aikoihin verrattuna, että vanhoilla tanssikengillä ei työpaikalla tee yhtään mitään! Työkengät ovat nousseet määrävälein keskusteluun työnantajan kanssa, mutta toistaiseksi PKO:laiset hankkivat jalkineensa itse.

Kunnon hoitaminen on vain omasta viitseliäisyydestä kiinni.

– Saamme uimahallilippuja alennettuun hintaan, työnantaja tukee myös muita liikuntaharrastuksia.

Lisäkipinää kuntoutuksesta

Työtapojen tehotarkkailua on tiedossa, jos onnistuu pääsemään kuntoutukseen.

– Meillä haetaan ASLAK-kuntouspaikkoja vuorovuosin PKO:n kaupan ja ravintola-alalle. Myös työterveyshuollon kautta saattaa onnistaa.

Riitta Seppänen on jo kuntoutuksessa käynyt.

– Sen yhteydessä videoidaan työskentelytapoja työpaikalla. Nauhaa katsellessa teki mieli mennä puskaan piiloon: minulla oli kohennettavaa näiden paljon parjattujen apuvälineitten käytössä: potkin vain rullakoita tieltäni pois!

Kuntoutuksesta tulija muistaa uudet opit jonkin aikaa tuoreesti ja onnistuu niitä tartuttamaan työkavereihinsakin, mutta ajan myötä vanhoihin rutiineihin tulee valuttua. Työturvallisuusasiat vaativat muistuttelemista aina ja uudestaan.

– Samaa pitää toistaa kyllästymiseen asti. Kun nostaa välillä esille eri teemoja tai paketoi vanhat tutut asiat uudella tavalla, se herättelee paremmin kuin yhden ja saman jankkaaminen.

Eikä oman työn turvallisuuden ja terveellisyyden kartoittamiseen aina tarvita ulkopuolista herätettä. Itsekin voi alkaa havainnoida tekemisen tapojaan ja jaksamistaan.

– Jokainen on työsuojelutoimija omalla työpaikallaan. Ja jos huomaamme epäkohtia, velvollisuutemme on tiedottaa niistä!

Johanna Westersund
kuvat Jaakko Kilpiäinen