Nykyisen lainsäädännön keskeinen ongelma on liiallinen
tulkinnanvaraisuus ja vakuutusyhtiöiden toisistaan poikkeavat korvauskäytännöt.
Yksittäisen työntekijän on käytännössä mahdotonta tietää, minkä
suuruisiin korvauksiin hän tapaturman sattuessa on oikeutettu, sanoo sosiaalipoliittinen
asiantuntija Pirjo Väänänen SAK:sta.
Työntekijöiden näkökulmasta suuri parannus olisi selkeyttää, mistä ansioista
maksettavat korvaukset lasketaan. Palkansaajapuolen mielestä päiväraha on laskettava
tapaturman aikaisista ansioista.
Työnantajapuolen tavoitteena neuvotteluissa on ollut vakuutettujen etujen
leikkaaminen. Tämä on Väänäsen mukaan hankaloittanut neuvotteluja.
Työryhmän toimeksiannon mukaan uudistustyön lähtökohtana on työelämässä
tapahtuneet muutokset ja tarve selkeyttää lainsäädäntöä, ei etujen leikkaaminen.
Väänänen sanoo, että neuvotteluja voidaan jatkaa, jos työnantajat luopuvat
leikkausvaatimuksistaan. Työryhmän työ jäi niin erimieliseksi, että sen pohjalta
uutta lakia ei voida kirjoittaa.
Palkansaajajärjestöt ovat työryhmässä esittäneet kuntoutuskorvauksen tason
nostamista nykyisestä 85 prosentista ansioita sataan prosenttiin. Palkansaajapuolen
mielestä yli 65-vuotiaiden tapaturmaeläkkeen tasoa olisi myös nostettava. Työnantajat
puolestaan esittävät tapaturmaeläkkeen tason laskemista.
Työnantajien esityslistalla on myös henkilökohtaisen korvauskaton säätäminen ja
työntekijöiden osallistuminen tapaturmavakuutuksen rahoittamiseen. Työnantajat
haluaisivat työmatkalla tapahtuneet onnettomuudet pois korvausten piiristä.
Työryhmässä ei löytynyt yhteistä näkemystä homeen aiheuttamien eikä työstä
johtuvien psyykkisten sairauksien korvaamisesta. Työnantajapuolen rivit hajosivat
homekysymyksessä, sillä kuntatyönantaja olisi ollut valmis korvauksiin tilanteissa,
joissa homealtistus edellyttää työpaikan vaihtamista.
Jotain on saatu sovittuakin. Työryhmä muun muassa esittää tapaturman ja
työtapaturman käsitteille täsmällisempää määritelmää ja tapaturmakorvauksen
maksamista traumaperäisestä stressireaktiosta.
Pirjo Pajunen