Hiljaisuus on käsin kosketeltava. Varoitussignaalit ovat vaienneet päivän räjäytysten jälkeen, kun ulos asetetut vartija ovat varmistaneet, ettei ulkona liiku ainuttakaan työntekijää.

Geologit ovat arvioineet, että kalkkia riittää vielä ainakin 30 vuodeksi. Nykyään kaivoksen pohja on 150 metriä merenpinnan alapuolella. Murskaaminen taas tapahtuu sitäkin alempana, 220 metrin syvyydessä. Syvyyksissä vuorottelee kahdeksan tunnin vuoroissa kaksi miestä, jotka nousevat pinnalle vain räjäytysten ajaksi sekä kahvi- ja ruokatauoilla.

– Yksintyöskentely on keskeinen asia. Panostajat, poraajat ja trukinkuljettajat työskentelevät kaikki yksin. Työ on ruumiillisesti raskasta, sanoo työsuojeluvaltuutettu Yngve Mattsson, joka opastaa 65 hehtaarin alueella, jota on louhittu 110 vuotta.

Pahinta on liukkaus

Avolouhoksella, jota arkipuheessa sanotaan kaivokseksi, työskentelee viitisenkymmentä henkeä kahdessa vuorossa, 6–14 ja 14–22, satoi tai paistoi. Täällä ei ole pakkasrajoja kuten rakennustyömailla, jossa 20 pakkasastetta lopettaa ulkotyöt.

– Joskus täällä on hirveän liukasta. Se onkin kaivoksella suurin riskitekijä. Sadevesi pumpataan pois, eikä kalkki sinänsä ole vaarallista, mutta pölyä on ilmassa kaiken aikaa. Riskejä aiheuttavat etupäässä kuljettaminen, räjäytykset ja liikennöinti kaivoksen 15 metrin levyisillä tasanteilla. Tapaturmia sattuu harvoin, kolme täällä ja kuusi koko Nordkalkilla ensimmäisen vuosipuoliskon aikana, Mattsson kertoo.

Nordkalkilla on tänä vuonna otettu käyttöön nollatoleranssi. Tätä juttua tehtäessä tapaturmattomia päiviä on ollut yhtä mittaa 70. Sairauspoissaolojen määrä jää alle teollisuuden keskiarvon. Täällä panostetaan myös ergonomiaan ja liikenneturvallisuuteen. Tavarantoimittajat antavat koulutusta, kun uusia koneita ja ajoneuvoja otetaan käyttöön.

Nordkalkilla ei toistaiseksi ole ollut vaikeuksia työntekijöiden saannissa, mutta nyt tekijöiden löytäminen ruumiillisesti raskaisiin töihin on alkanut hiertää. Kaivostyöläiset koulutetaan paikan päällä. Selviytyminen erikoisessa työympäristössä edellyttää kiinnostusta työhön, sitä ettei pelkkää tarttua asioihin. Tiettyihin ammatteihin, esimerkiksi lataajan ja panostajan, vaaditaan 4–6 kuukauden teoreettinen koulutus plus vuoden työharjoittelu.

Peruspalkka on 10–12 euroa tunnissa, mutta vaihtelut ovat suuria työstä ja palkkaluokasta riippuen. Sen päälle tulevat maan alla tehtävän työn lisät, palkkiot yms. Valtaosa siirtyy eläkkeelle 63–65 vuoden iässä, ja ikääntyville pyritään löytämään kevyempiä töitä. Aina se ei onnistu.

Palaa 1 200 asteessa

Kolmensadan metrin päässä kaivoksesta on tehdas, kauttaaltaan harmaa yksikkö.

Kalkinpölyä on onnistuttu vähentämään tuntuvasti suodattimilla ja pölynimureilla tehtaalla, jossa kiertouunit jyrisevät yksitoista kuukautta vuodessa – hiljaa ne ovat vain loma-ajan. 16 tonnia kiveä pyörii jatkuvassa 1 200 asteen lämpötilassa, kunnes uuni päästää sisuksistaan puolet poltettua kalkkia, puolet pölyä ja sivukiveä. Jouni Silkka istuu valvomossa tarkkailemassa prosessin etenemistä. Suurimpia ongelmia ovat materiaalitukokset kuljettimella.

Tässä tarvitaan tarkkuutta ja pitkää pinnaa, Jouni sanoo.

Jim Pesola tähdentää, että parasta työssä on sen itsenäisyys.

– Meillä ei ole ketään kurkkimassa olan yli.

Sähkömies Emil Johansson, 20, on edelleen kesätyössään ja toivoo saavansa jatkaa.

– Olen sanonut, että heti kun paikka avautuu, minä tulen.

Täällä istuu myös Yngve Mattson työvuorojensa aikana, mutta hän lopetti aamulla kello 6 ja lähtee nyt muutaman päivän vapaalle.

Roskia silmässä

Silmäsuihkuja löytyy eri puolilta ja roska silmässä on kaikesta huolimatta tavallinen ongelma. Suojaimia on ja niitä käytetään sekä kuulon että näön suojaamiseen. Työvaatteet vuokrataan. Työnantaja kustantaa parin teräskärkisiä turvakenkiä joka vuosi, talveksi tai kesäksi. Jokainen voi lisäksi ostaa kaksi paria vuodessa itse puoleen hintaan.

– Toivomuslistan kärjessä on parantaa henkilökohtaisten suojainten saatavuutta, esimerkiksi täällä valvomossa. Nykyään meidän pitää mennä konttorille suojaimia pyytämään, sanoo työsuojeluvaltuutettu Mattsson.

Tyytyväinen hän sen sijaan on sosiaalitiloihin. Käytettävissä on työajan jälkeen sauna ja suihku.

"Crush stone, not bone" – murskataan kiveä, ei luita – kehottaa juliste käytävällä, jonka lävitse suuntamme ulos kohti kalkkikivikasoja. Kivi tuodaan Gotlannista proomuilla ja sitä käytetään sellaisiin tarkoituksiin, joihin helposti kuumassa mureneva Paraisten kalkki ei sovellu. Paraisten kalkki sopii hyvin pintatasoitteisiin ja lattioihin.

Ingegerd Ekstrand
kuvat Robert Seger