Pankkien ja vakuutuslaitosten pelastamisen hinta on hirmuinen. Amerikkalaisille veronmaksajille koituvaa lopullista laskua ei tiedä kukaan. Huikeimmissa arvioissa hintalappu on yli 1 000 miljardia dollaria. Taloushistorioitsijat vertaavat tilannetta 1920-luvun lopun lamaan.

Vaikka tilanne vähitellen vakiintuukin, finanssikriisin jälkijäristykset hyydyttävät maailmantalouden. Öljyn ja monien raaka-aineiden hintojen lasku kertoo taloudellisen toimeliaisuuden vaimenemisesta. Monissa maissa taantuma on tosiasia.

Toiveikkaimmissakin arvioissa talousasiantuntijat lähtevät siitä, että selvemmille vesille päästään vasta ensi vuoden lopulla, mahdollisesti vasta ensi vuosikymmenellä.

On pään pensaaseen laittamista yrittää väittää, että Suomi livahtaa kansainvälisestä talouskriisistä kuin koira veräjästä. Ei livahda. Mihinkäs se globalisaatio nyt yhtäkkiä olisi hävinnyt?

Metsäteollisuuden rajut saneeraukset osoittavat, ettei yrityksissä uskota nopeaan vetoapuun kansainvälisiltä markkinoilta alan rakennemuutoksen läpiviemisessä. Väistämätön sopeutuminen puutuotteiden kysynnän muutoksiin on kivuliaampaa matalasuhdanteessa kuin silloin kun eletään vahvan kysynnän vaihetta.

Kysynnän hiipuminen Suomen viennin kannalta tärkeissä EU-maissa näkyy nopeasti puunjalostusteollisuuden ohella konepaja- ja elektroniikkateollisuuden tilauskirjoissa. Kasvu hidastuu myös Kiinassa, Venäjällä ja muissa kehittyvissä talouksissa, joten yritysten näkymiä leimaa varovaisuus.

Kotimaisen rakennusteollisuuden kasvuvauhti on hiipunut. Asuntokauppa ei käy entiseen tahtiin. Kun kuluttajien varovaisuus lisääntyy, se alkaa heijastua yksityisten palvelujen kysyntään. Kauppojen saranat eivät enää ole yhtä kovilla kuin vielä keväällä.

Pahoin pelkään, että hyvä työllisyyskehitys ei jatku. Toivottavasti olen väärässä.

Suomi on poikkeuksellisen riippuvainen viennistä. Teollisuutemme kilpailukyvyn säilyminen on kansantaloutemme kohtalon kysymys lähimmän parin vuoden aikana.

Siksi olen esittänyt, että työmarkkinajärjestöt ja hallitus istuisivat alas miettimään yhteistä tiekarttaa taantumasta selviämiseksi.

Kaikki myöntävät, että 2007 solmitut palkkasopimukset tehtiin toisenlaisten talousnäkymien odotuksessa. Julkisen vallan pelivara on sittenkin rajallinen.