Tuleeko sisäpiiriläisen teologiaa opiskeleva sisarentytär hankkineeksi tukevan tukun osakkeita juuri parahiksi ennen kuin yhtiö niin sanotusti korjaa kulurakennettaan ja vähentää väkeä?

Livauttaako naapuri markkinoille tuotteen, jollaista meillä on kehitelty viime vuodet kulunvalvonnan suojissa ja tummennettujen lasien takana?

Tuntuuko siltä, että kilpailija on hyvinkin tarkkaan selvillä sen meidän pitkään valmistellun urakkatarjouksemme sisällöstä?

Tieto liikkuu liukkaasti ja vuotaa herkästi, niin että varovainen pitää olla. Toni-Erik ja Pirjo-Kerttuli olivat. Vaan kuinkas kävikään.

Toni-Erik opiskeli Hankkenilla, Pirjo-Kerttuli taas kauppakorkeakoulussa. Lukujensa ohessa he seurustelivat tiiviisti, lopulta keskenäänkin. Kumpikin valmistui oivallisin arvosanoin, rakkaus kypsyi ja avioliitto solmittiin.

Toni-Erik palkattiin oitis markkinointipäälliköksi AB:hen, Pirjo-Kerttuli myyntijohtajaksi OY:hyn. Aluksi meni hyvin, mutta laajetessaan yhtiöt ajautuivat toistensa kiivaiksi kilpailijoiksi vientimarkkinoilla.

Hankaluuksiahan siitä aiheutui.

"Rakkaani", Pirjo-Kerttuli saattoi sanoa. "Voi olla, että matkustan joskus lähiaikoina johonkin ja viivyn jonkin aikaa."

"Lähetätkö maisemakortin?"

"Älä luulekaan", Pirjo-Kerttuli nauraa heläytti. "Odotathan sitten kiltisti?"

"Periaatteessa kyllä, mutta ehkä minäkin joudun pistäytymään jossakin vaiheessa jossain."

"Silitänkö sen vaalean helleasun?"

"Hohhoo!", Toni-Erik hekotteli. "Noin halpaan minä en kyllä mene."

Kalenterit ja passit säilytettiin lukituissa laatikoissa. Kännyköissä oli kaikki estot. Kirjeet ohjautuivat postilokeroihin. Toni-Erik pelkäsi puhuvansa unissaan, niin että pariskunta nukkui eri huoneissa. Siitä huolimatta perheeseen ilmaantui tytär Pipsa-Pauliina. Vanhemmat olivat paljon poissa kotoa, mutta sen korvasivat runsaat tuliaiset. Kumma kyllä ne oli kaikki ostettu Stockmannilta Helsingistä.

Lahjakkuutensa ja uutteruutensa avulla Toni-Erik ja Pirjo-Kerttuli etenivät vuosien vieriessä aivan yhtiöittensä ylimpään johtoon. Sitten markkinoilla sattui taas mullistuksia, omistuksia järjesteltiin ja kävi niin, että AB ja OY yhdistyivät ABOY:ksi.

"Ihanaa", Pirjo-Kerttuli henkäisi. "Viimeinkin me voimme puhua vapaasti mistä vain, matkustaa yhdessä, olla niin kuin muutkin avioparit."

Niin he olivatkin. Kolmessa kuukaudessa he havaitsivat toisensa itse asiassa varsin ikäviksi ihmisiksi. Matkoilla Pirjo-Kerttuli halusi ostella kenkiä ja käydä oopperassa, Toni-Erik heittää tikkaa pubissa. He erosivat sopuisasti mutta hieman haikeina.

Mitä tästä opimme?