Vaikka välillä näyttää siltä, että seinät kaatuvat päälle, työnantajat EK:n johdolla elävät omassa umpiossaan. Kerran valittu "ei enää tupoa eikä muutakaan yhteistä sopimista" -linja halutaan pitää, vaikka maailma ympärillä olisi minkälaisessa myllerryksessä tahansa.

Toivottavasti ei ole niin, ettei työnantaja haluaa muuttaa kantaansa kasvojen menettämisen pelossa. Kovin korkeaa hintaa ei pitäisi lähteä maksattamaan koko yhteiskunnalla siitä, ettei ole tarpeeksi kanttia myöntää olleensa väärässä. Ainakin EK:ssa pitäisi olla miestä ja naista huomaamaan, että järjestön sopimuspoliittinen linja on tehty aivan eri oloissa, mikä tilanne on tänä päivänä.

Työnantajien valittua linjaa ilmensi hyvin EK:n työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen viime viikolla. Kun SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen perustellusti halusi aikaistaa maan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen tapaamista, Inkeroinen kiirehti kertomaan, ettei minkäänlaiseen aikaistamiseen ole tarvetta.

Onneksi pääministeri Matti Vanhanen ymmärsi tilanteen vakavuuden, ja ilmoitti, että tapaamista aikaistetaan sovitusta ensi vuoden helmikuusta tämän vuoden joulukuuhun. Eiköhän EK:kin tule mukaan.

Muutenkin hallituksen olisi otettava napakampi ote työnantajaleiriin. Välillä näyttää siltä, että porvarihallitus tekee EK:n toivomia asioita esimerkiksi veropolitiikassa ilman, että työnantajien tarvitsee muuta kuin seurata katseella.

EK ja muut työnantajat on ehdottomasti saatava nykyistä parempaan yhteiskuntavastuuseen poliitikkojen ja palkansaajien rinnalle. Työnantajien valitsema linja edustaa selvää rintamakarkuruutta nykyisessä talous- ja työllisyystilanteessa.