Sama ilmiö näkyy kaduilla ja työmailla, ihan kaikkialla.
Nuoret ovat keskenään ja heille keksitään omaa toimintaa, jota vetää toiset nuoret.
Oikeita paikkoja ja mahdollisuuksia nuorten ja vanhempien kohtaamisille ei ole.
Molemmilla sukupolvilla on ennakkoluuloja toisistaan eivätkä ne siksi arvosta
toisiaan.
On juuri koulusta päässeitä kuumakalleja, jotka tulevat henkselit paukkuen
työmaalla kertomaan kokeneille jannuille miten hommat pitäisi oikeasti tehdä. Kun niin
ei tehdä, ollaan vanhanaikaisia ja kehityksen jarruja. Samanlaisia tapauksia olen kuullut
olevan ammattiosastoissakin.
Toisaalta kokeneemmat voivat vähätellä nuorempia ja heidän mielipiteitään.
Nuoret eivät halua olla aktiivisia
Kirvesmiehenä työskentelevä Sami Tenhonen liittyi Rakennusliittoon
opiskelijajäseneksi pari vuotta sitten, kun nuori kaveri liitosta kävi puhumassa hänen
luokalleen liiton jäsenyydestä ja työelämästä.
Hän kertoi paljon omista kokemuksistaan työmailla ja kaikki kuuntelimme tosi
tarkkaan.
Viime talvena hän innostui lähtemään nuorisokurssille, kun sama liiton kaveri
lähetti tekstiviestin, jossa pyysi häntä tapahtumaan mukaan. Siitä lähtien
espoolainen Sami Tenhonen on ollut aktiivisesti mukana alueensa nuorisotoiminnassa ja on
nyt aloittamassa valtakunnallisessa nuorisojaostossa. Ammattiosastonsa tai muuhun
"aikuisten" toimintaan ei hänkään ole lähtenyt mukaan, ainakaan vielä.
Meitä nuoria vaivaa tietynlainen laiskuus, ei haluta olla aktiivisia. Tuskin
minäkään olisin mihinkään lähtenyt, jos liitossa olisi jääty odottamaan, että
älyäisin itse aktivoitua lukemalla lehdestä erilaisista tilaisuuksista.
Neuvoa kokeneilta kavereilta
Sukupolvien eriytyneisyys ei koske vain ay-liikettä tai edes Suomea vaan kaikkia
länsimaisia yhteiskuntia, joissa ihannoidaan nuoruutta. Nuoria pidetään dynaamisina ja
uudistavina, tehokkaampinakin. Iän ja kokemuksen tuomaa viisautta ei juurikaan arvosteta,
vaikka puhutaankin hiljaisen tiedon, mestari-kisälli-toiminnan ja mentoroinnin puolesta.
Sami Tenhosella on mestari, isoisä, joka on ollut hänellä elämänkoulussa tukena ja
apuna. Isoisä on opettanut häntä kertomalla kokemuksistaan ja antamalla neuvoja.
Työmaallakin Tenhonen kysyy mieluusti neuvoa kokeneilta työkavereilta.
Nuoren rakentajan mielestä ay-liikkeen on toimittava sen hyväksi, että
työelämässä arvostetaan kokemusta ja että sukupolvet oppivat arvostamaan toisiaan.
Ay-liikkeen on omassa toiminnassaankin rakennettava siltoja sukupolvien välille.
Joku kokenut luottamusmies olisi ihan samalla tavalla voinut tulla meidän
luokallekin kertomaan kokemuksistaan. Ei siinä ole iällä oikeasti merkitystä vaan
sillä, miten osaa esittää asioita.
Helena Ronkainen
kuva Tuulikki Holopainen