Juttu tuli mieleeni, kun olen seurannut Suomessa vellovaa Nato-keskustelua. Ehkäpä Suomessa on kuitenkin kosolti tärkeämpiä asioita keskusteltavaksi ja päätettäväksi kuin Nato-jäsenyys.

Mutta keskustelu tosiaan velloo. Monien mielestä kyse on turvallisuudesta – toisten mukaan Nato lisäisi Suomen turvallisuutta, toisten mielestä kehitys olisi päinvastaista. Monien mielestä kyse on taloudesta – toisten mukaan Nato lisäisi Suomen puolustusmenoja, toisten mielestä kehitys olisi päinvastaista. Ja niin edelleen.

Näyttäisi siltä, että perusteluita Naton puolesta ja Natoa vastaan on haettu enemmän keskustelijan omasta taustasta kuin itse asiasta. Ja toki: omat arvot ja periaatteet ovat tärkeitä. Mutta: eihän tässä maailmassa liian paljon – oman identiteetin säilyttämiseksi sopiva määrä kuitenkin – kiveen hakattuja, lopullisia totuuksia saisi olla.

Pääministeri Matti Vanhanen on todennut, että Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys on ensisijaisesti poliittinen päätös. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Mutta "poliittinen päätös" on niin lavea käsite, ettei se oikeastaan anna yhtään lisää eväitä asiasta käytävään keskusteluun.

Entä onko SAK:lla kantaa Nato-jäsenyyteen? Ei ole. Ja jos minulta kysytään, ei pidä ollakaan. Mutta jos tilanne jossain vaiheessa ajautuisi siihen, että Suomen kanta Nato-jäsenyyteen nousisi kansallisesti todella merkittäväksi asiaksi (vrt. EU-jäsenyys), ehkä SAK:nkin olisi oltava asiassa aktiivinen…?

SAK varmaan haluaisi kysyä ainakin Naton työllisyysvaikutusten perään.