Yleissitovien työehtosopimusten tehtävänä on taata työntekijöiden
palkat ja muut vähimmäisehdot. Suomen mallissa ei ole rajoitettu
työtaistelutoimenpiteitä, eikä näin ole tarpeen tehdäkään. Työntekijän asemaa
suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen kehitettävä ja irtisanomissuojaa parannettava.
Suomalaisen sopimusyhteiskunnan malliin ei kuitenkaan ole koskaan liitetty
joukkoirtisanomisia osaksi perinteisiä työtaistelukeinoja, vaan omia tavoitteita on
totuttu ajamaan esimerkiksi lakon ja ylityökiellon avulla.
Irtisanomissuoja luotiin aikoinaan suojaamaan työntekijää työnantajan laittomalta
irtisanomiselta. Tehy käyttää nyt irtisanomissuojaa väärin painostamalla
työnantajaansa joukkoirtisanomisilla, joiden vaikutukset saattavat olla katastrofaalisia.
Kehitys, jossa työntekijä käyttää irtisanomissuojaa työnantajaansa vastaan omien
tavoitteidensa ajamiseksi, on vaarallista.
Yleensä työtaistelukeinot ovat sellaisia, että ne kohdistuvat negatiivisesti
työnantajaan johtamalla taloudellisiin menetyksiin. Tehyläisten uhkaaman
joukkoirtisanomisen vakavin ongelma on, että sen haitat eivät kohdistu ensisijaisesti
työnantajaan. Tehyn työtaistelusta kärsivät pahiten ne viattomat sivulliset, joilla ei
ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteen korjaamiseksi. On vaikea pitää
vastuuntuntoisena sopimusyhteiskunnan mallina toimintaa, jonka negatiiviset vaikutukset
suuntautuvat sairaisiin lapsiin ja vanhuksiin eli juuri niihin, joiden puolustamiseksi
yhteiskunta ja pohjoismainen hyvinvointimalli perustettiin ja erityisesti, kun tuon
vahingollisen toiminnan pääasiallisena motiivina on raha.
On tärkeää, että suomalaisessa yhteiskunnassa säilyy hyvin toiminutta
sopimusjärjestelmää arvostava ilmapiiri. Vapaiden työmarkkinoiden ja yhteiskuntarauhan
säilyttämiseksi esitin kesällä kymmenen vuoden palkkaohjelmaa kaikille kunta-alan
huonosti palkatuille, naisvaltaisille aloille. Tavoitteena olisi noin 500 euron
palkankorotus kymmenen vuoden aikana. Tuo korotus maksaisi valtiolle 3,5 miljardia euroa.
Noin miljardi palautuisi valtiolle verotuloina, joten valtion nettopanostus olisi 2,5
miljardin luokkaa.
Olen edelleen ja entistä vankemmin tuon esityksen kannalla. Kaikki
kunta-alan matalapalkka-alat ovat palkankorotuksensa hyvästä ja tärkeästä työstään
ansainneet, mutta silloin, kun pelissä ovat lapset, sairaat ja vanhukset, tarvitaan
erittäin tarkasti harkittuja työtaistelukeinoja, joiden seuraukset on arvioitu pitkälle
tulevaisuuteen. Nyt on kärsivällisyydelle ja vastuuntunnolle kysyntää.