Kieli muuttuu jatkuvasti. Eikä aina parempaan päin. Esimerkiksi monia ammattinimikkeitä on haluttu muuttaa, ja useasti vähän hienostelun nimissä. Siivoojasta, joka sanana kertoo heti jokaiselle mitä työtä ihminen tekee, on haluttu tehdä muun muassa siistijöitä ja erilaisia huoltajia. Lattiakosmetologi-titteli ei liene ihan tosissaan esitetty, mutta en ihmettelisi vaikka jotkut senkin perään haikailisivat. Kuitenkin yksi kielen tärkeimmistä tehtävistä on mahdollisimman selkeästi kertoa ja havainnollistaa asioita. Tästä huolimatta kielen hämärtyminen on ikävä kyllä yleistymässä. Siihen törmää muun muassa silloin, kun politiikassa halutaan tehdä kansalaisten kannalta jotain ikävää.

SAK:ta on perinteisesti pidetty työntekijäjärjestönä. Sanalla "työntekijä" ei kuitenkaan suljeta ketään SAK:n ja sen liittojen ulkopuolelle.

Jos SAK:n nykyaikaisuus on kiinni siitä, että järjestöä halutaan kuvata työntekijäjärjestön lisäksi toimihenkilöjärjestöksi, ei sille pitäisi olla estettä. Eikä korkeasti koulutettuja, johtavassa asemassa oleviakaan käännytetä ovelta. Onhan heitä jo tälläkin hetkellä SAK:laisten liittojen jäseninä.