Maahanmuuttopoliittinen ja hallinnollinen retoriikka määrittelevät maahanmuuttajien todellisuuden luokittelemalla maahan tulijat kategorioihin: maahanmuuttajiin, paluumuuttajiin, etnisiin vähemmistöihin, ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajiin jne.

Kerran maahanmuuttaja – ainako maahanmuuttaja?

Maahanmuuttajataustaisiin työntekijöihin ei suhtauduta työpaikoilla yksilöinä, vaan suhtautumiseen vaikuttavat mielikuvat maahanmuuttajan edustamasta ryhmästä. Joskus maahanmuuttajat kokevatkin, että he ovat ikään kuin "ammatiltaan maahanmuuttajia" eivätkä oman alansa ammattilaisia, työntekijöitä ja työkavereita. Joskus hyvää tarkoittava "monikulttuurinen asennoituminen" ampuu yli ja maahanmuuttajataustaisia kollegoita kohdellaan ensisijaisesti erilaisina. Sen sijaan että katsottaisiin yhdistäviä tekijöitä, haetaankin erottavia. Erilaisuus on jo valmiiksi tuotettua.

Tutkimusten mukaan maahanmuuttajat ovat aika lailla sinut oman kansallisuutensa kanssa, vaikka he tiedostavatkin, että suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevat melko kielteiset stereotypiat muualta tulleita kohtaan. Maahanmuuttajat vastustavat pelkän ryhmäkuuluvuuden perusteella tehtyä luokittelua. Erityisesti työelämässä ammatillinen identiteetti on tärkeä, joten maahanmuuttajatkin haluavat tulla kohdelluiksi oman ammattitaitonsa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella, eivätkä pelkän etnisen ryhmäkuuluvuuden perusteella. Yksi tärkeä töissä viihtymiseen vaikuttava tekijä on myös tunne siitä, että kuulutaan joukkoon, ollaan osana työyhteisöä.