Kolmikantaisesta samapalkkaisuusohjelmasta päätettiin Vanhasen
edellisessä hallitusohjelmassa 2003. Tuulikki Petäjäniemi selvitti ensin onko sille
edellytyksiä. Hänen selvitystyönsä jälkeen syksyllä 2004 asetettiin korkean tason
ryhmä laatimaan ohjelmaa. Kolmikantainen ohjelma saatiin valmiiksi toukokuussa 2005.
Maaliskuussa 2006 ministeri Haatainen asetti korkean tason ryhmän puhemies Lipposen
johdolla seuraamaan hankkeen edistymistä. Toukokuussa 2007 seurantaryhmä antoi
loppuraporttinsa tähänastisista toimista.
Ohjelman päätavoite: naisten ja miesten keskimääräisten palkkaerojen kurominen
viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 on haastava. Samapalkkaisuusohjelmaan ei
edellisellä hallituskaudella osoitettu erillisiä resursseja. Tämä on hidastanut eri
hankkeiden käynnistymistä. Rahoitusta on jouduttu etsimään Euroopan sosiaalirahastosta
ja muista erillisistä hankerahoista. Uuden hallituksen budjetin kehyksissä on varattu
200 000 euroa vuosittain ohjelman toteuttamiseen.
Ohjelman hidasta toteutumista on helppoa arvostella ja sen tavoitteisiin voi suhtautua
epäillen. Samapalkkaisuusohjelman suuri ansio on kuitenkin siinä, että se on nostanut
naisten ja miesten palkkaerot julkiseen keskusteluun. Aiheesta tuli jopa yksi
vaalikeskustelujen pääteemoista. Jyrki Katainen on joutunut selittämään
tasa-arvotupoa monta kuukautta.
Sopimusneuvotteluissa on tällä kertaa päädytty liittokierrokseen. Ensimmäiset
palkkaratkaisut on tehty. Finanssialan ja Kemian sopimukset ovat kovasti
prosenttipainotteisia ja rahoitusalan ratkaisuun sisältyy myös henkilökohtainen
palkkakeskustelun malli. Kokemukset osoittavat, että palkkaneuvottelujen hajauttaminen
kasvattaa palkkaeroja.
Vuosi sitten SAK:n edustajakokous vaati solidaarisen palkkapolitiikan jatkamista.
Tavoitteena on tasata palkansaajien välisiä palkkaeroja. Yleiskorotuksen profiililla on
suurin palkkaeroja kaventava merkitys. Perinteinen SAK:laisen liikkeen tavoittelema
sentti- ja europainotteinen ratkaisu tasa-arvoerineen ei tällä kerralla näytä saavan
työnantajanpuolen kannatusta.
Syksyllä jää nähtäväksi millainen palkkaratkaisu syntyy julkiselle sektorille.
Hallitus on luvannut korvamerkittyä valtionosuutta sellaiselle ratkaisulle, joka
edistää naisvaltaisten alojen kilpailukykyä. Mielenkiintoista on nähdä kuka asettaa
kriteerit valtionosuuden saamiselle ja millaiset ne ovat. Kestävä ratkaisu kuntien
palkkauksen kilpailukykyisyyden takaamiseksi olisi useampivuotinen palkkaohjelma, jolla
tuetaan oikeudenmukaisten, työn vaativuuteen perustuvien palkkausjärjestelmien
kehittämistä ja käyttöönottoa.