Suomessa ollaan myös taitavia ja tarkkoja tilastontekijöitä – Ilta-Sanomien selvityksen aineistona olivat tilastoviranomaisten ja työnantajien kokoamat ammattiryhmien keskiansiotilastot.

Nuorena toimittajana viisitoista vuotta sitten vaadin silloisella työpaikallani kaikkien palkkatietojen julkisuutta. Epäilin, että palkkajulkisuus paljastaisi monenlaisia palkkausepäkohtia, olivat ne sitten sukupuolten, sukupolvien tai tehtäväryhmien välisiä. Kun niistä tiedettäisiin, niitä päästäisiin korjaamaan.

Samaa arvelen edelleen. Vuosien mittaan olen useasti miettinyt, miksi työntekijätkin haluavat niin kiihkeästi pitää kiinni henkilökohtaisesta palkkasalaisuudesta, vaikka tämä salailu hyödyttää liki sadan prosentin todennäköisyydellä vain työnantajia. Vai onko kukaan kuullut työpaikasta, jolla tiukka palkkasalaisuus takaisi nimenomaan pienipalkkaisimmille muita nopeamman ansiokehityksen?

Palkka on Suomessa arka asia. Aivan turhaan. Palkan yhdistäminen ihmisen arvoon on karkea virhe. Yksikään ihminen ei ole "palkkansa arvoinen", koska ihmisen arvoa ei mitata rahassa. Palkka on ainoastaan korvaus työpanoksesta . Jos se on kohtuuttoman pieni, häpeä kuuluu maksajalle.

Vaikka Ilta-Sanomat näki paljon vaivaa paljastaakseen vaikkapa päivähoidon johtajan (2 902 e/kk) tai lihanleikkaajan (2 736 e/kk) ansiot, en itse asiassa ole edes kovin kiinnostunut naapurieni palkoista. Aika monilla työpaikoilla yksittäinen työntekijä haluaisi mieluummin tietää, onko hänen oma palkkansa kohdallaan suhteessa muihin saman yksikön, yrityksen tai teollisuudenalan työntekijöiden palkkoihin.