Mihin rautateillä tarvitaan viisi ammattiliittoa?
   – Rautateillä perinteisesti eri ammattiryhmien identiteetit ovat vahvoja ja pitävät yllä liittorakennetta. Pitääkö eri ryhminen välttämättä perustaa yhteistä liittoa? Voihan yhteisissä asioissa tehdä yhteistyötä, kuten me teemmekin. Kun löytyy yhteinen nimittäjä, puhallamme yhteiseen hiileen.

Pärjääkö pikkuliitto isojen kokonaisuudessa?
   – Pieni liitto tarvitsee yhteistyökumppaneita ja tosi vahvan keskusjärjestön. Kaikki olennaiset edut tulevat keskusjärjestön kautta.

Mikä on SAK:n vastaisku EK:n voimalle?
   – SAK on erittäin vahva yhteenliittymä ja meillä vahvat toimijat. Näitä SAK:lta ei voi kukaan viedä.
   – SAK rakentelee organisaatiotaan uusiksi sen mukaan, mitä luulee EK:ssa tapahtuvan. Ei EK:ssa ole syntymässä esimerkiksi yhteistä logistiikka-alan liittoa.
   – Uskallan sanoa, että jos pysymme omassa vahvassa rakenteessamme, pärjäämme.

Tupo vai liittokierros?
   – Rehellisesti sanoen tupo. Pienet liitot saavat tuposta paljon hyvää. Riittävän monta tupoa peräkkäin kyllä merkitsee, että monet alat eivät pääse ratkaisemaan omia ongelmiaan. Nykyisestä tuposta ulkopuolelle jääneet saivat muita paremmat korotukset, mikä luo jännitteitä.

Mikä voisi olla SAK:n 100-vuotisteko vuonna 2007?
   – Kaikkein heikoimpien puolesta toimiminen.

Ovatko työt rautateillä vetovoimaisia?
   – Ovat todella vetovoimaisia: yhtä avointa paikkaa hakee parisataa ihmistä. Esimerkiksi konduktööreiksi hakee hoitoalan ammattilaisia.
   – Terveystila- ja muut vaateet ovat nykyään niin kovia, ettei ole helppo saada pätevää väkeä. Työvoimapulaa on.

Kuljetukset maanteillä vai kiskoilla?
   – Sekä että. Kuljetuspuolella ei voi sulkea toista muotoa pois, vaan maantie-, rautatie- ja laivaliikenne täydentävät toisiaan. Rautateille voi ratkaisevasti lisätä kuljetuksia.
   – Logistiikka-alaa on kauan vaivannut se, että meiltä puuttuu kansallinen, pitkäjänteinen kehittämisohjelma.

Pelottaako kilpailun tulo rautateille?
   – Ei, se voi piristää toimintojen kehittämistä. VR on saanut opetella asiaa 150 vuotta. Miksi pelätä kilpailua?

Mieluisin matkustustapa?
   – Pitäisi tietysti kehua junaliikennettä. Vietänkin vuosittain noin 20 yötä junassa. Matkan pituudesta ja aikatauluista riippuu, valitsenko junan vai auton. Kilometrejä autolla kertyy vuosittain 45 000.

Sähköposti vai tekstari?
   – Sähköposti. Tekstiviesteistä tulee paljon väärinymmärryksiä, kun töksäytellään lyhyesti.

Ketä työmarkkinajohtajaa arvostat?
   – Ihailen tosi useita. Jos yksi pitää irrottaa, nostaisin Per-Erik Lundhin menneisyydestä. Lauri Ihalainen pitää ihanteellisella tavalla SAK:n joukot kasassa. Ylipäätään liittojohtajissa on paljon tähän aikaan sopivia ja päteviä johtajia.

Lempilukemistasi?
   – Lehdet vievät poskettomasti aikaa. Väärin sanoa, että olisi lempihommaa, sillä eri lehtien lukeminen on pakollista, mutta ihan mukavaa.

Oma blogi?
   – Ei luojan kiitos, enkä myöskään lue muiden blogeja.

Mitä mieltä läskikampanjasta eli kansalaisten laihduttamispaasaamisesta?
   – Läskit voivat lähteä, mutta tilalle tulla psyykkinen vamma. Syyllistää ei saa, olipa kyse mistä hyvästä elintapojen muuttamisesta.

Parasta työssäsi?
   – Ihmiset. Joskus ainakin voi auttaa ja työstään saa palautetta. Ay-johtajan tehtäviin liitetään glamouria, mutta ei sitä arjessa havaitse.

Kuvaile itseäsi muutamin sanoin.
   – Hmm… se onkin vaikeaa. Koetan olla oikeudenmukainen. Ja olen pitkäjänteinen.

Ottaa pääähän, kun…
   – Kun myöhästyn. Vihaan, kun pitää kokouksissa odottaa ihmisiä, jotka usein vielä lähtevät kesken kaiken pois ja senkin vähän ajan he näpräilevät kännykkäänsä.

Mistä virtaa työhön?
   – Kaikki kädellä tekeminen viehättää. Puiden pilkkominen on ainoa homma, missä liittojohtaja voi laittaa halki, poikki ja pinoon. Kaikessa muussa pitää puhua, selvittää ja tehdä yhteistyötä.
   – Nykyään harrastan golfia perheeni kanssa, minkä vuoksi veneily on jäänyt vähemmälle, mutta merellä rentoudun edelleen.

Mitä haluaisit kysyä Sähköalojen ammattiliiton puheenjohtaja Martti Alakoskelta?
   – Miten pitäisi johtaa liittoa, jonka jäsenillä on korkea ammatti-identiteetti?

Leena Seretin

Palkkatyöläinen 28.2.2007 nro 2/07