"Aivan oikein. Mitä nämä ulkomailta kalliilla tuotetut mallit tarjoavat? Järkyttyksestä itkeviä nuoria ihmisiä, tuomareita joiden ilme on kuin petolinnun sanonko mikä ja käytös kuin merijalkaväen kenttäkouluttajalla."

"Mihin on unohtunut aito suomalainen nätisti sanomisen ja vienon vit... vinoilun perinne, josta kansanrunousarkiston keräelmätkin todistavat? Meillä on ikävätkin arviot osattu kääntää leikilliseen muotoon, josta uhri ei ole ratkennut kyynelehtimään, korkeintaan naputellut kevyesti kirveen hamaralla tai haastanut härnääjänsä puukkohippasille."

"Meidän kotimaisessa formatissammme tuomaristo kilvoittelee siitä, kuka pystyy sanomaan oikein toivottomista esityksistä kaikkein näteimmin, niin että itsensä ja sukunsa juuri häpäisseistä kisailijoista tuntuu, että he saivat arvokasta kannustusta ja jaksavat elää eteenkinpäin."

Olisiko esimerkkejä?

"Tornionjoelta on merkitty muistiin, että Vapon piiriesimiehellä oli tapana moittia metsureitaan huolimattomasta työstä esimerkiksi kehumalla, miten vähistä puista ammattimies sentään motin saa kasattua."

"Pohjanmaalla vähän yksinkertaiseksi jäänyttä miestä epäiltiin liian likeisistä suhteista karjansa kanssa, mutta suoraanhan siitä ei tietenkään huomauteltu. Kerran kun mies oli taluttamassa lehmäänsä maantielle päin, naapuri vain kysäisi aidan takaa, että kuulutuksilleko sitä ollaan menossa."

"Samaa sydämen sivistystä osoitti Iisalmen rovasti Ruuhveltti, Juhani Ahon isä, kun häiriintyi kesken saarnan kirkkoväen tarkkaamattomuudesta ja muutaman emännän rupattelusta. Ei satanut tulta ja tulikiveä seurakunnan niskaan, ukko sanoi vain lauhkeasti, että olokoo akat hiljempoo jotta ukot sua nukkua. Hiljaista kuulemma tuli."

"Myös ammatikseen arvostelleiden joukossa on lempeän ruttaamisen taito hallittu. Maakuntalehden musiikkikriitikko kiitteli konserttiarviossaan, että eri soitinryhmien tiukka kisa piti yleisön herpaantumattomassa jännityksessä ensi tahdeista viimeisiin. Alkupuolella jouset johtivat hienokseltaan, mutta sitten puhaltimet ottivat kapellimestarin kannustamina rajun loppukirin ja pääsivät perille hienoisessa johdossa."

Sama kriitikko kehui, että tietyn laulajattaren esittämä Suru oli ehdottomasti surullisinta mitä hän oli koskaan kuullut."

"Ammattiteattereiden näyttelijät kiersivät ennen kesäisin maata ja esiintyivät illan tai pari paikkakunnallaan. Muuan iäkkäämpi herrahenkilö kärsi ajoittain muistin lipsahtelusta ja sopi kuiskaajan kanssa, että naputtaa kantapäällään lattiaa, jos repliikki ei ole löytyäkseen. Yleisö kyllä huomasi haparoinnin, mutta suopea kriitikko kiitteli, että Senjasen steppaava kauppaneuvos oli erityisen etevästi kehitetty hahmo."

"Tätä hienotunteisuuden perintöä me haluamme pitää yllä. Meidän formaatissamme tuomaristo ainoastaan kiittää ja kehuu, paijaa ja paapoo."