AK:n
järjestötutkimuksen neljäs ja viimeinen raportti, joka avaa työpaikkojen
luottamushenkilöiden asemaa, ajatuksia ja toimintaa, on monin paikoin sekä
mielenkiintoista että optimistista luettavaa.
Jopa parikymmentä vuotta ay-liikettä askarruttanut luottamusmiesjärjestelmän
kattavuus näyttää tutkimuksen perusteella parantuneen. Luottamusmiesten määrän lasku
on pysähtynyt ja sukupolvenvaihdoskin tuntuu sujuvan paljon kitkattomammin kuin ay-liike
on tykönään viime ajat synkistellyt.
Myös luottamushenkilöiden viesti omista kokemuksistaan on voittopuolisesti
positiivinen. Luottoväki näkee, että työtovereiden tuki on voimistunut, ymmärrys
ay-jäsenyyden merkityksestä lisääntynyt ja ammattiliiton apu tiivistynyt.
Omiin neuvotteluvalmiuksiin ja -taitoihin luotetaan ja niitä kehitetään
ay-koulutuksessa edelleen. Halu jatkaa luottamustehtävässä on sekin lisääntynyt.
Monet tutkimuksen tarjoamat myönteiset signaalit rohkaisevat ajattelemaan, että
ay-liikkeen sopimuskoneen keskeinen osa, työpaikkataso, tekee paluuta kohti parin
vuosikymmenen takaisia vahvuuden aikoja.
Myötämäkeen kehityksen kelkkaa on ollut kääntämässä monta voimaa.
Yksi tärkeimmistä vaikuttajista on ilman muuta sukupolvenvaihdos
luottamusmieskunnassa. Uutta ja motivoitunutta väkeä virtaa remmiin nyt jo niin
runsaasti, että sillä on tuntuva potkunsa toiminnan dynamiikkaan.
Samaten työläisiä kyykyttänyt synkkä 1990-luku on häipymässä historia
hämärään ja tulevaisuuden varaankin on voinut jo muutaman vuoden ajan jotain laskea.
Työpaikkojen edunvalvontaa on oletettavasti terästänyt myös viime aikojen
yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa talous ja rikkaiden etuoikeudet ovat työntekijöiden
kustannuksella ylikorostuneet.
Tärkein palkollisten ja heidän edushenkilöidensä rivien suoristaja näyttää
työpaikoilla olevan kuitenkin vastapuoli, työnantaja. Sen ylenkatse sekä
luottamusmiehiä että työntekijöitä kohtaan on tutkimuksen joka mittarin mukaan
totaalista, mikä ymmärrettävästi lisää sappea ja vastakarvaa työntekijöiden
keskuudessa.