Keskusteluinto on valitettavasti hiipunut
ay-liikkeessä, sanoo Kainu, joka on itse ollut mukana lukemattomissa edustaja- ja
valtuustokokouksissa.
Toivon, että SAK:n edustajakokoukseen kesällä saapuvat edustajat löytävät
kipinän uudelleen.
Todellisen keskustelun puute ei valitettavasti ole mikään uusi ilmiö, toteaa vajaat
puoli vuotta eläkepäiviä viettänyt Kainu. Hän itse koki, ettei hänellä ollut
kentän valtakirjasta huolimatta mahdollisuutta vaikuttaa kokouksissa.
Kieltäydyin siitä syystä vasemmistoryhmässä ehdokkuudesta Metallin tai
SAK:n valtuustoihin tai edustajakokouksiin. Minulla ei ollut mitään halua toimia
kumileimasimena, hän sanoo.
Vaikea päätös Kainulle, joka uskoo raudanlujasti siihen, että ay-toiminta on ainoa
käypä vaihtoehto työntekijöiden ja myös työttömien edunvalvonnassa.
Mitään parempaa tapaa ei yksinkertaisesti ole, hän korostaa.
Asiat valmistellaan liian pitkälle
Mauri Kainu on syvästi huolissaan monista ay-liikkeen päätöksenteon ilmiöistä.
Keskustelu on ay-liikettä eteenpäin vievä asia. Ilman keskustelua ei onnistu
muukaan poliittinen vaikuttaminen, sanoo Kainu, joka valitsi jo varhain omaksi tiekseen
toiminnan ay-liikkeessä aktiivipolitiikan sijaan. Sillä ay-liike on tärkeä. Jos ei
olisi, ei vastustuskaan olisi niin kovaa, hän sanoo ja viittaa siihen hätään, joka
tuli niin selvästi esiin presidenttiehdokas Sauli Niinistön kampanjassa.
Mutta myös ay-liikkeellä on syytä vilkaista peiliin. Demokratian vaatimukset
täyttyvät kyllä muodollisesti: aloitteita tehdään, niputetaan ja käsitellään.
Mutta uusi ajattelu tukehtuu kehtoonsa, jos asiat valmistellaan liian pitkälle
keskitetysti.
Asiat pitää valmistella vain tiettyyn pisteeseen saakka, jotta keskustelulle
jää tilaa. Sitä mihin tuo raja pitää asettaa, on vaikea sanoa. Liittojen toimistoissa
tuotetaan kirjoituspöytäpuheita, joita puhujat eivät vaivaudu edes kääntämään
omalle kielelleen, puhekieleksi.
Miksi koneistomme on niin jähmeä? Kummitteleeko taustalla isompia asioita,
kuten kolmikantaneuvottelut, jotka itsessään ovat erinomainen asia.
Kritiikki on otettava vastaan asiallisesti
Se miten kritiikkiin suhtaudutaan, onkin sitten toinen juttu. Kainulla on tuoreessa
muistissa ay-liikkeen "debatti" Suomen EU-jäsenyydestä.
Asia oli juntattu selväksi etukäteen. EU-kriittisten suut yritettiin tukkia,
sen sain kokea minä ja moni muukin. Perusteltu erilainen mielipide on otettava vastaan
asiallisesti, ei niin että kritiikin esittäjää kehotetaan palaamaan riviin, jottei
ay-ura saa äkkiloppua, hän sanoo.
Arvostelua ei pidä nähdä rumana juttuna, jota harrastavat vain riidanhaastajat
itseään korostaakseen.
Ei niin, että edustajien pitäisi sooloilla, mutta heille pitää antaa lupa
käyttää tervettä järkeä ja tuoda jotakin keskusteluun, ihan jokaiselle. Eväät,
jotka jäsenet ovat heille antaneet samalla kun valtakirjan edustajakokoukseen, pitää
olla kokoussalkussa mukana. Edustajakokoussalkku ei ole vain sitä varten, että siinä
viedään raportit kotiin.
Keskustelunhaluisten kokousedustajien ei pidä luovuttaa etukäteen. Asioita voi saada
lävitse, jos ne herättävät riittävästi vastakaikua. Itse hän oli yksi niistä,
jotka nousivat puhujapönttöön, kun Metallin hallitus ehdotti yksimielisesti, että
liiton jäsenmaksut pitäisi periä myös työttömiltä.
Asia oli menossa äänestykseen, joten hallitus joutui vetämään ehdotuksensa
pois. Kenellä olisi ollut pokkaa mennä takaisin töihin kertomaan sellaisesta maksusta?
Sitä ei peritä vieläkään.
Toiminta ay-liikkeessä antaa paljon
Kritiikistä huolimatta, ay-liike on kaiken kaikkiaan positiivinen asia. Sitä Mauri
Kainu ei väsy korostamaan. Sen hän on itse kokenut ay-urallaan, joka alkoi jo
1970-luvulla Bolidenin nykyisin omistamalla Outokummun tehtaalla Kokkolassa.
Sen lisäksi, että Kainu on ollut pääluottamusmies, hän on toiminut myös
henkilöstöryhmänsä ja henkilöstön neuvotteluryhmän puheenjohtajana sekä
neuvottelijana konsernitasolla. Henkilöstön ehdottamana edustajana vuosina
19971999 Kainu ajoi onnistuneesti lävitse joukkovelkakirjalainan, henkilöstölle
suunnatut "optiot". Ja ilman riskejä, sillä yritys ylipuhuttiin hankkimaan
edulliset lainaehdot, jottei kukaan menettäisi kotiaan. Satsaus tuotti ja tuottaa kassaan
kilisevää.
Kainu kertoo hiukan huvittuneena, että hänellä on oikein paperi siitä, että hän
on vaatinut palkankorotuksia työläisille. Ja se on työnantajan ansiota. Työnantaja oli
sitä mieltä, että useat palkankorotusvaatimukset saivat riittää, piti niitä
sopimusrikkomuksina ja haastoi Kainun työtuomioistuimeen. Kainu tuomittiin 15 000
markan sakkoihin, jotka ammattiosasto maksoi.
Mutta en minä sillä lakannut palkankorotuksia vaatimasta, hän hymyilee.
Ay-liike oli Kokkolan tehtaalla aktiivinen. Se ryhtyi ensimmäisenä Suomessa vaatimaan
viisivuorojärjestelmää jatkuvaan kolmivuorotyöhön. Voitto saavutettiin pitkän
kamppailun jälkeen ja työajat lyhenivät. Malli tuli vähitellen monille sopimusaloille.
Keskustelu alkaa työpaikkatasolta
Ay-liikkeestä puuttuu siis nykyisin keskustelu. Kainu sanoo, että nyt on korkea aika
yrittää saada keskustelu käyntiin entiseen malliin. Keskustelu, jota ei käydä vain
korkeimman tason kokouksissa. Ei, keskustelu on vietävä jälleen myös
työpaikkatasolle.
Pitää kutsua koolle työmaakokouksia, luvalla tai ilman. Mukaan pitää
yrittää saada mahdollisimman moni järjestämällä kokoukset vuorojen vaihtuessa, hän
ehdottaa.
Sillä kaikki pitää tehdä, jotta ay-liike saadaan pysymään elävänä, jotta se
voi tästä eteenkinpäin toimia veturina siinä junassa, johon on lastattu erilaisia
edunvalvonnan palasia.
Millaisista asioista eräs Mauri Kainu sitten tekisi nykyään aloitteita SAK:n
edustajakokoukselle?
Luottamusmiesten oikeuksista ja tasaverosta. Viime mainittu olisi oivallinen
teema myös työmaakokoukselle, sanoo ay-liikkeen taistelija Mauri Kainu.
Ingegerd Ekstrand