Sadan vuoden aikaväliä tarkastellaan mm. vielä tänä vuonna valmistuvassa sähköalan historian ensimmäisessä osassa, joka päättyy Sähköliiton perustamiseen 1955. Vuonna 2007 ilmestyvä toinen osa kattaa sitten ajan yleislakosta 2000-luvulle.

Samoin ensi vuoden huhtikuussa ilmestyvä Paperiliiton historia kattaa liiton koko toiminnan perustamisesta 1906 alkaen.

Tämän vuoden aikana ilmestyneistä liittohistorioista Postiliiton historia alkaa jo 1800-luvulta ja jatkuu tähän päivään. Elintarviketyöläisten SEL:n satavuotisjuhlakirja on kooste useista artikkeleista, jotka nostavat esiin tapahtumia niin ikään vuosisadan kestäneen toiminnan ajalta.

Sadan vuoden taakse ulottuu myös Tulliliiton loppuvuodesta valmistuva historiikki. Kemianliittoon nykyisin kuuluvan Tekstiili- ja vaatetustyöväen Tevan historia kattaa ajanjakson 1970-luvun alusta liiton runsaan vuoden takaiseen lakkauttamiseen. Tutkimus valmistuu vielä tänä vuonna.

Hieman pitempää ajanjaksoa käsittelee juuri ilmestynyt Rautatieläisten liiton historian kolmas osa, joka alkaa lähes samasta pisteestä, mihin Sähköliiton historian ensimmäinen osa päättyy eli SAK:n hajoamiseen 1950-luvun puolivälissä. Samaanhan päättyi myös keväällä ilmestynyt SAK:n historian kolmas osa.

SAK:n historia saa jatkoa 2007, jolloin tarkastelussa ovat vuodet yleislakosta eheytykseen.

Metalliliiton historian neljäs osa ilmestyy niin ikään 2007 ja siinä tutkittavana ovat vuodet 1960–83.

Ala tutuksi

Ay-historiat ovat sikäli mielenkiintoisia, että normaalin järjestötoiminnan lisäksi tutuksi tulee myös ammattiala.

Esimerkiksi Arto Jokelan Oikeutta hankkimassa. Tutkimus postiliittolaisesta ammattiyhdistystoiminnasta 1800-luvun lopulta 2000-luvun alkuun (Art-Print Oy 2005) on mainio oppitunti siitä, kuinka Suomen EU-hakemuksen myötä hyväksytyn Maastrichtin sopimuksen mukaisesti julkissektori on ala toisensa jälkeen avattu kilpailulle. Kun ennen saattoi luottaa, että postin henkilökunta toimi virkavastuulla, niin näinhän ei enää ole.

Jokelan sujuva kertomus kielii ajastamme: yhteistä omaisuuttamme yhtiöitetään, pilkotaan, myydään ja lopulta käy kuten autokatsastuksessa, että kilpailulle vapautetut markkinat moninkertaistavat hinnat. Valitettavasti voitoista ei valu kolikkoja palkannauttijain taskuun tai syrjäseutujen tyhjeneviin kyliin.

Jokelan 540-sivuisen jättihistorian rinnalla SEL:n 100-vuotisjuhlakirja Sata vuotta, tuhat taistelua (Gummeruksen kirjapaino Oy 2005) on "normaalikokoinen". 330-sivuinen artikkelikokonaisuus tukee mainiosti Teemu Oinosen 1980 kirjoittamaa liiton 75-vuotishistoriaa Me emme pyydä, me vaadimme (1980). Sata vuotta, tuhat taistelua –kirja kuvaa mm. useiden yksittäistapausten kautta työmarkkinasuhteiden kehittymistä 70-luvun puolivälistä.

Konkurssiin päätynyt rovaniemeläinen Poro ja Riista Oy esim. polki työntekijöiden oikeuksia, harrasti työsuhdeterrorismia ja teki laadultaan kyseenalaisia tuotteita. Työntekijät kävivät pitkän kamppailun ensin oikeuksiensa ja sitten kuluttajien oikeuksien puolesta. "Viidessä näytöksessä" Erkki Moilanen kertoo elävästi, kuinka Poro ja Riista Oy:n arktinen vaellus päättyi: "Johtaja rautoihin – yritys lautoihin". Moilasen hulvattoman, mutta tietenkin erittäin vakavan tarinan kaltaisia ovat myös muut SEL:n juhlakirjan artikkelit.

Sähkö jäi porstuaan

Kolmas tänä vuonna jo ilmestyneistä liittohistorioista on Timo Herrasen Rautatieläisten Liiton historia 3. Uusiin asemiin. 1950-luvun lopulta 1990-luvun puoliväliin (Kehitys Oy 2005). Herranen jatkaa Olavi Riihisen, Kalevi Hentilän ja Jeja-Pekka Roosin 30 vuoden takaista laadukasta kaksiosaista historiasarjaa.

Samoin kuin Postiliitossa VR:llä lähdettiin kilpailun vapauttamisen ja yksityistämisen tielle 90-luvulla. VR:n työntekijät onnistuivat kuitenkin postilaisia paremmin turvaamaan työpaikkansa. Herranen kirjoittaakin, että "rautateiltä ei yhtiöittämisen vuoksi irtisanottukaan ketään, päinvastoin kuin Posti- ja telelaitoksesta, jossa yhtiöittäminen johti huomattaviin henkilöstösupistuksiin".

Tämän vuoden aikana ilmestyvä Tauno Taipaluksen Tulliliiton historia valottaa julkisen sektorin työntekijöiden vaikeutta saada sopimusoikeuksia sekä sitä, kuinka vuosien kuluessa liitto sai oppia ay-toiminnasta Ruotsin liiton kokemuksista.

– Mielenkiintoista on, että koko historiansa aikana Tulliliitto on pyrkinyt yhteistoimintaan muiden julkispuolen liittojen kanssa varsinkin virkamiesten VY/VTY:n kautta, kertoo Taipalus.

Tevan historia piirtää kehityksen eheytyksestä liiton lakkauttamiseen runsas vuosi sitten. Historian ovat kirjoittaneet tamperelaiset historiantutkijat Mervi Kaarninen, Pekka Kaarninen ja Tanja Sänkiaho. Aikoinaan vahva Teva alkoi kuihtua edettäessä kohti 80-lukua Suomen EEC-vapaakauppajäsenyyden avattua tekstiilien ja vaatteiden halpatuonnin ja vaatetusyritysten alkaessa siirtää tuotantoaan halvan työvoiman maihin.

Tohtori Erkki Vasaran Sähköliiton historian ensimmäinen osa julkistetaan loka-marraskuun vaihteessa.

– Sitkeää oli liiton perustaminen, kuvaa Vasara ja kertoo, että ensimmäinen yritys omana liittona kesti 1900-luvun alkuvuosina vain kaksi vuotta.

- Seuraava mahdollisuus tuli 50-luvun puolivälissä, kun sähkömiehet kyllästyivät Metalliin ja Rakennusliittoon. "Ammattikuntaisuus puhkesi" omana liittona 1955, mutta vasta 1969 SSTL pääsi SAK:n jäseneksi, kun ay-liike eheytyi.

Paperi, Metalli, SAK

Ensi vuoden keväällä Paperiliitto saa uuden historian, joka kattaa vuodet 1906–05. Rinnan liiton historian kanssa on valmistunut ammattiosastojen historioita, joiden juuret juontavat Paperiliiton lähes kymmenvuotiseen historiaprojektiin, joka alkoi 70-luvun lopussa ja jota veti Jorma Kalela, sittemmin pitkäaikainen Turun yliopiston poliittisen historian professori. Tällä kerralla Paperiliiton historiaa kirjoittaa filosofian tohtori Antti Kujala.

– Mielenkiintoisia tarkastelujaksoja ovat vuodet 1944–49, jolloin Paperiliiton suunnasta taisteltiin, SAK:n hajaannuksen vuodet 1956–66 sekä 80-luvun puolivälistä alkanut kehitys, jonka aikana työmarkkinakentän vakaasta alasta on tullut vähemmän vakaa. Miksi niin on käynyt, kysyy vastausta etsivä Kujala.

Metalliliiton historiaa kirjoittava dosentti Eino Ketola, lupaa Metallin historian vuodeksi 2007.

– Aikajänne on Onni Närväsen puheenjohtajakauden alusta 1961 Sulo Penttilän kauden loppuun 1983. Aikajakso sisältää runsaasti dramatiikkaa, sanoo Ketola paljastamatta, mitä kaikkea "uutta" hän on tutkimustyönsä aikana tähän mennessä löytänyt.

Lähes samanaikaista jaksoa tutkii SAK:n osalta dosentti Tapio Bergholm, jonka SAK:n historiasarjan kolmas osa Sopimusyhteiskunnan synty I ilmestyi toukokuussa. SAK:n satavuotisjuhlavuonna 2007 ilmestyvä toinen osa sisältää Bergholmin mukaan jännitteen, joka voidaan kiteyttää akselille: hajottaa ja eheyttää.

– Luontevalta tuntuu ulottaa toinen osa päättymään SAK:n edustajakokoukseen kesällä 1971, hahmottelee Bergholm.

Näiden jo tiedossa olevien liittohistorioiden lisäksi päätös omasta historiikista on tehty mm. Ilmailualan IAU:ssa.

2000-luvulla ilmestyneitä historioita ovat myös Timo Soukolan Suomen Merimies-Unionin ja sen edeltäjien vaiheista 1905–2000 kertova Riistorauhaa rikkomassa (2003), Viljo Heinosen Pois isäntien varjoista (2001), Kunta-alan KTV:n historian KTV 1931–1981 (Painokaari 1987) yhtenä jatkona nähtävä Päivö Puhakaisen Hyvinvointia tuottamassa. Kertomuksia kuntatyöstä suuren muuton Suomessa (2004).

Pentti Peltoniemi