Syöpä iski syksyllä 2000. Juha Lipponen oli silloin 37-vuotias, naimisissa, kolmivuotiaan tytön isä, työssä autoliikkeessä.

– Vuokrasin osuuskaupalta liikehuoneiston ja myin ompelukoneita sen jälkeen kun jouduin työkavereideni lailla työttömäksi, kun Uudenkaupungin autotehdas ajautui kriisiin 1993. Kun toimitusjohtaja Jorma Sieviläinen tarjosi mahdollisuutta ryhtyä myymään autoja, tartuin tilaisuuteen ja rupesin autonmyyjäksi 1997, hän kertoo.

Lipponen myi autoja neljä vuotta hyvällä menestyksellä. Sitten tuli syöpä. Nyt hän on 42-vuotias ja 8-vuotiaan tyttärensä yksinhuoltaja, työkyvyttömyyseläkkeellä ja ilman työtä vastoin omaa tahtoaan.

– Harvalla ikäiselläni miehellä on mahdollisuus omistautua kokonaan lapselleen, kuskata häntä kouluun ja takaisin, laittaa ruokaa ja seurustella lapsen kanssa aina kun häneltä liikenee kavereiltaan aikaa minulle, hän sanoo, ja ilo tyttärestä aivan loistaa hänen kasvoiltaan.

Koko elämä muuttui

Viisi vuotta sitten Juha Lipponen oli syysaamuna lähdössä erään kaverinsa kanssa metsään tekemään polttopuita, kun puhelin soi. Sairaalasta soitettiin ja käskettiin tulla välittömästi.

– Olihan minulla ollut häikkää veriarvoissa ja mahavaivoja, mutta diagnoosi, syöpäkasvain pohjukaissuolessa, oli silti sokki. Asioiden tärkeysjärjestys meni kerralla uusiksi, hän sanoo hiljaa.

Kun hän sitten oli muutaman viikon kuluttua menossa leikkaukseen, hän oli jo totutellut ajatukseen: kun leikkauksesta on selvitty, jatketaan normaalisti.

Kaikki näytti hyvältä, kun Juha palasi töihin hoitojen jälkeen helmikuussa 2001. Hän haki ja sai työpaikan autojen myyntipäällikkönä osuuskaupan omistamasta Auto-Iirosta. Hän teki siellä joitakin muutoksia, jotka olivat kovasti henkilöstön mieleen.

– Tuntui kivalta edetä uralla ja tehdä töitä uudessa ympäristössä. Selvitykset osoittivat, että työpaikan henki oli parantunut. Väki viihtyi ja myyntiluvut olivat nousussa. Syöpää hoidin päivittäisellä pistoksella, ja kerran kuussa kävin työterveydenhuollossa. Monien muiden syöpäpotilaiden lailla Juha eli ikään kuin puolen vuoden jaksoissa. Tarkastuksessa löytyi uusi kasvain. joka sitten Turun yliopistollisessa sairaalassa osoittautuikin arpikudokseksi. Mutta sitten löytyi etäpesäkkeitä maksasta ja haimasta. Juhalle kirjoitettiin sairaslomaa, mutta hän teki töitä myös sairaslomallaan marras- ja joulukuussa.

– Työnantaja ei tätä kieltänyt. Päinvastoin, minulta vielä kysyttiin, voisinko laatia seuraavan vuoden budjetin. Ja Fordin merkkivastaavana neuvottelin maahantuojan kanssa.

Sairasloman aikana alennus

Leikkaus oli sovittu joulukuuksi, mutta peruutettiin, kun tietokonetomografiassa paljastui 15 etäpesäkettä maksassa ja yksi haimassa.

– Elämä tuntui normaalilta, olihan minulla työ mitä ajatella. Minua kehotettiin järjestämään kampanja autovaraston pienentämiseksi, lähinnä uusien.

Maaliskuussa alkoi sytostaattihoito ja sairasloma jatkui. Kaksi viikkoa myöhemmin Juha Lipponen sai työkaverinsa välityksellä tiedon, että hänet oli alennettu autonmyyjäksi. Syyksi sanottiin, että kustannuksia oli vuoden alkukuukausina ollut huimasti liikaa –myöhemmin työnantaja myönsi, että atk-ajossa mukaan oli pujahtanut yksi ylimääräinen vuosi…

Henkilöstö kyseenalaisti kustannusten kohoamisen. Kaikkiaan 13 työntekijää allekirjoitti vastalauseen ja vetosi toimitusjohtajaan, että Juha saisi entisen työnsä takaisin. Toimitusjohtaja Sieviläinen vastasi kutsumalla kokoon uuden kokouksen, jossa haukkui henkilökunnan.

– Minua ei kannattanut tukea, minähän olin ehkä hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Sitähän minä en ollut tehnyt, mutta niinhän siinä sitten kävi, koska minun oli saatava jostain elantoni kuntoutustuen loppumisen jälkeen. Työkyvyttömyyseläke on automaattinen toimenpide kuntouttamistuen jatkuttua riittävän kauan.

"Loimaan liitosta" ei apua tullut

Työsuojelupiiri neuvoi Juhaa ilmoittamaan työnantajalle kirjallisesti, ettei hän hyväksy toimenpidettä. Sairasloma on sairasloma.

Työnantaja kehotti häntä työkavereiden välityksellä ottamaan yhteyttä.

– Me tapasimme vappuaattona iltapäivällä puolueettomalla maaperällä, kuitenkin SOK:n omistamassa ravintola Rossossa.

Toimitusjohtaja ja toimialajohtaja pistivät nenäni alle paperin ja vaativat allekirjoittamaan, että hyväksyn työsuhteen purkamisen. Minä kieltäydyin, jolloin toimitusjohtaja asettui oven eteen, kutsui ravintolapäällikön todistajaksi ja purki työsuhteen suullisesti.

Miksi? Syytöksiä sateli laittomasta tankkauksesta – Juhalla oli kuitit, joista selvisi että kysymys oli vaihtoautoista. Sitten kysyttiin, kenelle hän oli tarjonnut kupin kahvia ja Suffelin!

Samana päivänä hän palautti sekä työsuhdeautonsa että tietokoneensa.

Oikeusaputoimisto kehotti Juhaa turvautumaan asianajajaan.

Hän kääntyi Loimaan kassan puoleen, mutta sieltä ilmoitettiin, ettei apua ole tarjolla. Jos Lipponen olisi hävinnyt juttunsa, yksinomaan asianajokustannuksista lasku olisivat olleet 14 000 euroa.

– Jos olisin kuulunut liittoon, olisin saanut juristin apua ilmaiseksi, ja hyviä neuvoja. Onneksi sain niitä nyt työsuojelupiiristä. Autotehtaan aikana kuuluin kyllä teknisten liittoon, mutta jäsenmaksu tuntui liian suurelta, enkä sitä paitsi ollut koskaan ollut työttömänäkään. Mutta ei Lomaan kassaan liittyminen kannata, hän sanoo.

Juhan juristi Päivi Sandell vaati työantajalta tietoa työsuhteen purkamisen syystä. Toimitusjohtaja vastasi haukkumalla Lipposen viisisivuisessa kirjeessä. Tapaaminen vastapuolen juristin kanssa alkoi lisäsyytöksillä laittomuuksista, mutta päättyi tiedusteluun, kelpaisiko rahallinen korvaus. Summa oli kylläkin niin pieni, ettei sitä voinut hyväksyä, Lipponen sanoo.

Maksoi maltaita työnantajalle

Asia meni käräjäoikeuteen. Työnantaja ilmoitti yhdeksi syyksi työsuhteen purkamiseen, että Lipponen oli kieltäytynyt uudesta työtehtävästä. Laki kuitenkin sanoo, ettei siihen sairasloman aikana tarvitsekaan suostua.

– Jossain vaiheessa työnantaja väitti, ettei ollut tiennyt minun olevan sairaslomalla, vaikka olin todistajan läsnä ollessa postittanut sekä sairaslomatodistuksen että b-todistuksen. Kun asianajajani kysyi, miksi sitten palkkaa ei ollut maksettu marras- ja joulukuulta, hän ei saanut minkäänlaista vastausta.

Käräjäoikeuden huhtikuussa 2004 antaman päätöksen mukaan työsuhteen purku oli laiton.

Lipposelle määrättiin korvaukseksi kymmenen kuukauden palkka. Oikeudenkäyntikulut sen sijaan määrättiin jaettavaksi osapuolten kesken. Kumpikin osapuoli ilmoitti tyytymättömyytensä ja toukokuussa 2005 hovioikeus määräsi Juha Lipposelle maksettavaksi 17 kuukautta vastaavan palkan määrän korvauksena. Lisäksi työnantaja määrättiin maksamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

– Rahat sain vasta ulosoton kautta, koska toimitusjohtaja oli viime hetkellä pysäyttänyt korvausten maksamisen. Puolet rahoista meni veroihin. Kaiken kaikkiaan työnantajalle koitui laskua noin 100 000 euroa, sanoo Lipponen, joka ei ole katkera SOK:lle, vaan on sitä mieltä, että vika oli yksilötasolla. Oikeuslaitokseen hän luottaa, vaikka prosessi onkin pitkäpiimäinen.

– Syövän pidän kurissa kerran kuukaudessa otettavalla hormoniruiskeella, mitään oireita ei ole. Hain yhtä työpaikkaa, mutten saanut sitä. Sen sijaan kyseltiin kyllä haluanko ihan oikeasti työtä ja miten on terveyden laita.

Hän ei 42-vuotiaana pidä itseään eläkevaarina.

– Minullahan on vielä reilut 20 vuotta aikaa olla työelämässä. Jos saan työpaikan, otan sen. Heti, sanoo Juha Lipponen, joka on nykyään heittäytynyt kunnallispolitiikkaan. Hän oli vaaleissa kokoomuksen ääniharava ja lunasti itselleen paikan Uudenkaupungin valtuustossa.

Ingegerd Ekstrand

Tarvitaan lisää tietoa syöpään liittyvän dramatiikan riisumiseksi, totesi Suomen syöpäpotilaat ry:n toiminnanjohtaja Leena Rosenberg esitellessään käsikirjan "Takaisin töihin syövästä huolimatta". Kirja on yksi osa järjestön "Syöpä ja työelämä" –projektia. Kohderyhmiä on useita: syöpäpotilaat, heidän työtoverinsa, työnantajat ja työterveyshuolto. Kirja tarjoaa käytännön neuvoja oikeuksista, mutta myös siitä, miten työhön paluuta voi helpottaa.

– Syöpä on yksi vaihe elämässä. Jos on hyvässä kunnossa, työhön voi palata hoitojen vielä jatkuessa. Moni syöpäpotilas käy myös töissä niinä kausina, jolloin on paremmassa kunnossa, hän sanoo.

Yksilöllisiä eroja on: osa haluaa palata töihin nopeasti, toiset tarvitsevat enemmän aikaa. Oikeus sairaslomaan on tärkeä, mutta ketään ei pidä pakottaa sairaslomalle, jos töissä oleminen tuntuu paremmalta ja jaksaa tehdä töitä.

– Tarvitaan siis joustavia työnantajia ja tukea. Syöpään sairastunut tietää vasta vuosien kuluttua onko parantunut. Elämä etenee puolen vuoden jaksoina, korosti varapuheenjohtaja Lea Savolainen. Hän peräänkuulutti laajaa keskustelua ja puhui lämpimästi osittaisen sairasloman puolesta.

Juha Lipponen on aktiivisesti mukana projektissa. Hänen työkaverinsa olivat yhtenä miehenä tukena, kävivät katsomassa sairaalassa ja pitivät yhteyttä. Kaksi työtoveria todisti hänen puolestaan oikeudessa.

– Töissä oli ihan kuin ennenkin. Ainoat ongelmat tulivat ylemmältä tasolta. Työnantajat pelkäävät työeläkemaksujen puolesta. Nämä riskit pitää selvittää ja poistaa. Myös niiden, joilla ei ole terveen papereita, pitää voida tehdä työtä, hän totesi.

Teollisuudessa ja palveluissa palataan töihin vähiten

Työterveyslaitoksen teettämä tutkimus osoittaa, että kaksi kolmesta syöpään sairastuneista oli työssä pari vuotta sairastumisen jälkeen, kun luku vertailuryhmässä oli kolme neljästä.

Työllisyysvaikutus on siis pieni, sen sijaan syöpätyypillä on vaikutusta. Kilpirauhas- ja eturauhassyöpään ja melanoomaan sairastuneet olivat työssä yhtä usein kuin vertailuryhmä, keuhko-, kurkunpää ja keskushermostosyöpiin sairastuneet selvästi harvemmin.

Korkeammin koulutetut ja suunnittelu- ja tutkimustehtävissä tai johtavassa asemassa olevat syöpäpotilaat palaavat useammin työhönsä. Vähäisintä paluu oli peruskoulun käyneillä työntekijöillä teollisuudessa ja palvelualalla.

Joka kolmas tutkimukseen osallistunut myönsi, että fyysinen työkyky oli heikentynyt, joka viidennellä puolestaan henkinen.

IE