– Meidän on rakennettava silta!

Yhtään puuta ei kasva samalla puolella ja Harald tiuskaisee:

– Mistä me sen rakennamme, tomppeli?!

Orm osoittaa metsää kuilun toisella puolella:

– Teemme sillan noista puista tuolla.

Tarina ei jatku, lopputulos jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan.

Seisommeko mekin samassa tilanteessa ay-liikkeenä? Miten voimme rakentaa sillan sukupolvien yli; säilyykö korkea järjestäytymisaste kun sukupolvet vaihtuvat työelämässä? Kuinka paljon voidaan rakentaa hyvän, perinteisen ay-toiminnan varaan? Pitääkö etsiä rakennuspuut siltaa varten jollakin tavalla tulevaisuudesta käsin? Millä liitto- ja sopimusrakenteilla pystytään turvaamaan luotettava edunvalvonta?

Tutkijoiden mukaan tiivis side yritykseen vahvistaa myös sitoutumista ay-liikkeeseen. Pätkityillä työsuhteilla tehdään kuitenkin erityisesti nuorten elämä epävarmaksi. Tuotetaan lyhytjänteistä, osa-aikaista elämää. Syntyykö tätä kautta solidaarisuusvajetta, joka heikentää edunvalvontaa?

Muitakin haasteita tulee työnantajaleiristä. Näyttää siltä, että elinkeinoelämä pyrkii lyömään kiilaa liittojenkin välille. Ristivetoa syntyy jo sillä, kun työnantajat yrittävät vaihtaa noudatettavaa työehtosopimusta kesken sopimuskauden. Olisiko uusien pelisääntöjen paikka?

Joskus rakenteita pitää muuttaa, että toiminta muuttuu ja pääsee kehittymään.

Ja näinhän on tehtykin. Kemianliittoon on koottu monta vanhaa toimialaa, PAMin taustalla on palvelualan perinteikkäitä järjestöjä. Uusi JHL ylittää kunnallisten ja valtionhallinnon toimialojen rajat.

Työnantajapuolen sanotaan hakevan omilla liittofuusioillaan arvoketjujen ja teknologioiden mukaista toimialaryhmitystä. Pohjan muodostavat silloin "klusterit", "yhteiset arvoketjut", ja "toimialojen elinkeinopolitiikka".

Mutta takaisin Norjaan. Sankarimme Harald Hirmuinen ja Orm Onnekas taitavat puolestaan kuilun partaalla miettiä, mitkä ovat matkan jatkamisen riskit, kuilun reunalle jäämiseen verrattuna. Duunarikin joutuu tekemään riskiarvioita uusista sopimusjärjestelmistä. Iso merkitys on sillä, kuinka paljon alojen tuottavuuseroista aiheutuvaa kannattavuusriskiä jää yrittäjille vai siirretäänkö sitä palkansaajille.

Matkallaan Harald ja Orm tähyilevät edelleen kuilun toiselle puolelle.

– Tuolla on Oslo, Harald ilmoittaa.

– Paljonko sinne on matkaa, Orm kysyy?

Kymmenen kilometriä. Linnuntietä, Harald vastaa.

Tuo tomppeli, Orm Onnekas alkaa pohtia:

– Kuinka kaukana se on ihmisen askelin?

Siinä yksi mittatikku tuumatalkoisiin.

Toinen tuokiokuva mielikuvitusmaailmasta. Viikinkiveneessä on vaihdettu miehistö. Airot on uusittu ja vene paikattu. Sekamelska on melkoinen.

Satamassa kyytiin pyrkii uusi tulija, jonka Harald Hirmuinen päättäväisesti torjuu:

– Valitan. Olemme juuri tekemässä pientä uudelleenorganisointia.