Viime keväänä päästiin sentään yksimielisyyteen rakennustyömaiden pakollisesta kulkuluvasta ja eräistä lähetettyjen työntekijöiden vähimmäisehtojen valvontaa liittyvistä keinoista. Lakiehdotukset niistä lähtivät eduskuntaan pari viikkoa sitten.

Kun nyt seuraavaksi pitäisi iskeä varsinaiseen pimeän talouden luolaan, pitkiin ja muuallekin kuin rakennuksille ja metalliteollisuuteen koko ajan levittäytyviin alihankintaketjuihin, Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoittaa, ettei käy. Nykytila ja -käytäntö muka riittää. Kuitenkin tuposopimuksen toimeksiannossa puhutaan selvästi lainmuutoksista, joilla luodaan "edellytykset sille, että yritykset täyttävät työsuhteisiinsa, veroihin ja sotu-maksuihin liittyvät velvollisuutensa".

Etelärannan ei-liikkeeltä pitää kysyä, onko sellainen "nykytila riittävä", joka mahdollistaa pelkästään rakennuksilla 15 000–20 000 hengen pimeän vuoden työn, 800 miljoonan euron synkät palkat ja yhteiskunnan 350 miljoonan euron vero- ja sotu-menetykset.

Miltei jokaisessa työmarkkinoiltaan ja yritysmoraaliltaan vähänkin kehittyneessä eurooppalaisessa maassa tilaajan vastuu on joko toteutettu tai toteutumassa. Joissakin edistyksellisissä ja maineestaan kiinnostuneissa suomalaisfirmoissakin siihen on jo menty ilman murinoita ja EK:n maalailemaa suurta byrokratiaa.

Eteläranta sanoo vastustavansa harmaata taloutta – näköjään niin perusteellisesti että vastustaa myös sen vastustamista. Järjestön kanta on sikäli normaali, ettei se muulloinkaan rehellisen yrittämisen edestä ole juuri ensimmäisenä barrikadeille noussut.