Keskusjärjestön suurimman ja viime vuosien mittaan myös parhaiten menestyneen jäsenliiton SEIU:n puheenjohtaja Andrew Stern nimittäin toteutti uhkauksensa lähteä AFL-CIO:sta heinäkuisen edustajakokouksen yhteydessä. Jimmy Hoffa, kollega toisesta tunnetusta raskaan sarjan liitosta eli Teamstersista lähti saman tien ja sittemmin mukaan tuli vielä muutama muukin liitto.

Tämä tarkoittaa, että USA:ssa on nyt kaksi rinnakkaista keskusjärjestöä: typistynyt AFL-CIO sekä uusi yhteenliittymä, Change to Win, johon kuuluu lähes kuusi miljoonaa AFL-CIO:n aiemmista 13 miljoonasta jäsenestä. Osa tarkkailijoista ei aikaillut puhua kuoliniskusta henkitoreissaan olevalle amerikkalaiselle ay-liikkeelle, osa taas oli sitä mieltä, että tapahtuma voi olla juuri se välttämätön herätys, jota liike tarvitsee.

– Pian meillä elää ensimmäinen sukupolvi, joka on huonommassa asemassa kuin vanhempansa, varoitteli Palkkatyöläisen hiljattain haastattelema, tapansa mukaan SEIU:n tunnusväriin violettiin pukeutunut Andrew Stern.

Stern on toiminut vuodesta 1973 Service Employees International Union –ammattiliitossa, joka edustaa hoito- ja siivousalan työntekijöitä. Hänestä on käytetty imartelevia sanoja: ajattelun uudistaja, haastaja, ay-liikkeen pelastaja. Mutta toisenlaisiakin näkemyksiä on: häntä on kuvattu ylimieliseksi, itsetyytyväiseksi, vallanhimoiseksi sekä uhkaksi niin ay-liikkeelle kuin demokraattiselle puolueellekin.

– Kysymys on siitä miten työstä pitäisi 2000 luvulla maksaa. Niistä töistä, jotka vietiin maasta ulos, maksettiin 22–23 000 dollaria enemmän kuin korvaavista töistä. Suurin yritys on nykyään tavaratalojätti Wal-Mart, ei enää autonvalmistaja General Motors, sanoo Andy Stern kiihkeään sävyyn ja tarkoittaa, että ay-liike on jumittunut ajattelussaan teollisen tuotannon aikakauteen, vaikka työpaikat, yritykset ja yhteiskunta ovat kokeneet perusteellisen muutoksen.

Andy Stern kritisoi AFL-CIO:n puheenjohtajaksi edustajakokouksessa uudelleen valittua John Sweeneyä aivan erityisesti jäsenhankinnan panostusten heikkoudesta.

– Me teimme kaikki ajateltavissa olevat virheet niiden kuuden, seitsemän vuoden aikana, jotka kuluivat ennen kuin SEIU:n nykyisellään hyvin tehokas jäsenhankintakoneisto saatiin toimivaksi, hän sanoo.

Stern vakuutti hänelle tyypillisessä kampanjassa New Jerseyssä sekä henkilöstön että kiinteistöjen omistajat siitä, että ratkaisu, joka parantaisi siivoojien palkkoja ja vähentäisi henkilöstön vaihtuvuutta yrityksissä, hyödyttäisi kaikkia. Vastaavaa taktiikkaa sovelletaan SEIU:n toisellakin avainalalla eli hoitoalalla, sekä perus- että sairaanhoitajien että lääkärien osalta.

– Jäsenistömme kannalta paras strategia on panostaa kaikki resurssit siihen, että meistä tulee suurempia ja vahvempia, Andy Stern jatkaa ja korostaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Erityisesti hän mainitsee yhteistyön Ruotsin kuljetusalan liiton kanssa.

Hän puhuu usein "hyvästä kumppanuudesta" tai työantajalle koituvasta "lisäarvosta", ja siitä läheskään kaikki hänen kollegansa eivät pidä. Hän ei myöskään halua olla politiikassa automaattisesti uskollinen demokraateille, jos katsoo, että republikaaninen ehdokas puolustaisi paremmin ay-liikkeen etuja.

Taktiikkaan kuuluu uuden tekniikan hyödyntäminen, kuten innostuksen lietsominen ja varainkeruu internetissä. Stern oli mukana perustamassa America Coming Together –painostusryhmää. Hän kutsuu myös muita kuin jäseniä mukaan PupleOcean.org verkostoon. Lisäksi hänellä on tietysti oma blogi, Unite to Win, SEIU:n violetinvoittoisilla kotisivuilla, www.seiu.org.

Stern ei vaikuta katuvan tai potevan huonoa omaatuntoa siitä, että on hiillostanut ay-liikettä edelleen, kun Bushin hallitus valmistautuu uusiin iskuihin.

– Tätä keskustelua on käyty pian 25 vuotta ja ongelma on siinä, ettei asioihin ole koskaan toden teolla puututtu. Ei kerta kaikkiaan käy, että meillä on 15 eri liittoa rakennusalalla, 15 eri liittoa kuljetusalalla tai kuusi eri liittoa hoitoalalla, Andy Stern sanoo.

Joistakin myönteisistä merkeistä huolimatta – ammattiyhdistyksiä on perustettu paikkoihin, missä niitä ei ole koskaan aiemmin ollut, esim. Houstoniin Teksasiin – Stern on huolissaan tulevaisuudesta. Vaalitappio marraskuun presidentinvaaleissa kirveltää edelleen.

– George W. Bush on osoittanut selvästi olevansa sitä mieltä, ettei työläisillä tarvitse olla omaa ääntä, viimeistään silloin kun kielsi lentokenttien turvallisuustarkastajia liittymästä ammattiliittoihin, Andy Stern jatkaa ja korostaa, ettei työmarkkinaministeriö tee mitään auttaakseen työtätekeviä ihmisiä, vaan kasaa vain liitoille lisää paperitöitä pitääkseen ne työn touhussa.

Karin Henriksson
Washington

SEIU, Teamsters, Unite Here, UFW, Laborers International Union, elintarvikealan liitto ja yksi rakennusalan liitoista.

Ryhmittymä pyrkii

Kutsu palvelualojen maailmanliiton UNIn kokouksen avajaispuhujaksi oli epäilemättä lähetetty jo ennen AFL-CIO:n omaa, hajaannukseen päättynyttä edustajakokousta. Kehäkettuna tunnettu Sweeney osasi ottaa härkää sarvista, tuli UNIn kokoukseen ja esiintyi sovinnollisen kohteliaana, mutta peräänantamattomana.

Hän muistutti AFL-CIO:n 50-vuotisesta historiasta, mutta sanoi järjestön toimivan tästä eteenpäinkin, "ainakin 50 vuotta".

– 'Eräät tahot' ovat irtautuneet keskusjärjestöstä poliittisten erimielisyyksien vuoksi, mutta suurin osa jäsenistöstämme haluaa Yhdysvalloille uudenlaisen johdon, heitteli Sweeney.

Tällä hän halusi torpedoida keskusjärjestöstä eronneiden liittojen kritiikin ay-resurssien liian avokätisestä tuhlaamisesta demokraattisen puolueen puoluetyöhön järjestötyön ja jäsenhankinnan kustannuksella.

– Olemme nyt AFL-CIO:ssa muuttaneet painotuksia ja antaneet lisää resursseja järjestötyöhön. Mutta myös poliittiseen työhön on annettu resursseja. Molemmat ovat välttämättömiä, tasapainoili Sweeney.

Sweeneyn esiintymisellä juuri palvelualojen kokouksessa oli symbolistakin merkitystä, sillä myös UNIn puheenjohtajan Joe Hansenin, 61, johtama ammattiliitto oli AFL-CIO:sta eronneiden joukossa.

UNI-liittoja lähti keskusjärjestöstä kaikkiaan kolme, yhtenä niistä Hansenin UFCW eli elintarvike- ja kaupanalan liitto.

Paikalliset ay-aktiivit arvioivat kokouskäytävillä, ettei Hansen ollut erojupakassa hiljainen yhtiökumppani, vaan peräti puuhamiehiä. Julkisuuteen jäyhä ay-johtaja ja entinen lihanleikkaaja ei kuitenkaan noussut samalla tavalla kuin palvelualojen liiton SEIU:n paljon värikkäämpi Andrew Stern.

Palkkatyöläiselle Hansen kertoi keskustelleensa avajaisten jälkeen Sweeneyn kanssa asioiden hoitamisesta tästä eteenpäin.

He olivat sopineet tapaamisesta, jossa on tarkoitus hahmotella mallia keskusjärjestön ja siitä irtaantuneiden liittojen yhteistyölle.

Hansenin mukaan asiat ovat juuri tällä hetkellä odottavassa vaiheessa, muita keskusteluja eronneiden liittojen ja keskusjärjestön edustajien kesken ei ole tällä tasolla käyty.

Tulevaisuudessa Hansen sanoi kyllä uskovansa yhdysvaltalaisen ay-liikkeen eheytymiseen, mutta siihen kulunee aikaa.

Ääneen Hansen ei herrasmiehenä puhunut kuitenkaan luonnollisesta poistumasta, jonka yleisesti odotetaan ratkaisevan kiistan, kunhan 71-vuotias Sweeney huomaa jäädä eläkkeelle.

Hilkka Jukarainen
Chicago