Ranskan tilastotoimiston INSEE:n mielestä maan työministeriön tilasto siitä, että ranskalaiset todellakin nyt työskentelisivät 35 tuntia viikossa, on silkkaa harhaa. Harha syntyy ministeriön luvuista siksi, että ne on kerätty valtion ja kunnan virkailijoiden ja suuryritysten työntekijöiden työajoista.

Ulkopuolelle jäävät työntekijät pienyrityksissä, joiden leivissä Ranskassa on puolet palkollisista. Myös yrittäjät, maataloustyöntekijät, rekkakuskit ja tarjoilijat tekevät paljon pitempiä työviikkoja.

Ranskalaisten keskityöaika on INSEE:n mukaan yhä 38 tuntia viikossa. Tässä ei ole mitään outoa, sillä vuoden 1936 kansanrintamahallituksen lyhentämä työaika toteutui kokonaisuudessaan vasta 1970-luvulla.

Ranskalaiset eivät siis tee paljoakaan lyhempää työviikkoa kuin amerikkalaiset, mutta eläköityvät paljon aikaisemmin. Ranskan hallitus on ajanut edullisilla eläkepaketeilla ihmisiä eläkkeelle ennen aikojaan. Amerikkalaiset taas ovat saaneet oikeuden tehdä töitä niin kauan kuin jaksavat.

Mutta koko usko, että työtä olisi jaossa vakiomäärä ja että sitä siksi voitaisiin luoda lisää aikaisella eläköitymisellä ja työajan lyhennyksellä, tyrmättiin ensi kerran jo 1800-luvulla. Ei työ luo työtä, uskotaan ainakin anglosaksisoisissa maissa nykyään. Ei siis ehkä ole sattuma, että aikaisen eläköitymisen maissa myös työttömyys on usein pahanlaatuista. Ranskakaan ei näytä pääsevän millään 10 prosentin tiimoille juuttuneesta työttömyydestään.

CFDT: Palvelut alikehittyneet

Elämänlaadun parantamiseksi työaikaa voidaan kyllä lyhentää, ja esimerkiksi Ranskassa, missä työn tuottavuus on kova, siihen pitäisi olla varaakin. Näin varsinkin kun työajan lyhennyksen sivutuotteena työaikoihin luotiin kaivattua joustavuutta.

EAY on tähdentänyt työajan lyhentämistä välttämättömänä tilapäisenä joustokeinona huonojen aikojan tullessa. Se voi silloin taata, että ihmiset pysyvät työssä kiinni, eivätkä syrjäydy työttömiksi lamakaudellakaan.

Mutta mistä Ranskan sitkeä työttömyys sitten johtuu? Maan suurimman ay-keskuksen CFDT:n työaika-asiantuntija Didier Prono uskoo, että ongelmana on rakennemuutos, jota ei vielä ole saatettu loppuun. Teollisuudessa on menetetty paljon työpaikkoja, mutta toisin kuin Englannissa, Ranskaan ei ole vielä syntynyt kunnollista palveluyhteiskuntaa. Siksi Ranskassa kärsivät työttömyydestä aivan eri ryhmät kuin kanaalin takana, eli ammattitaidottomat nuoret ja naiset, jotka Britanniassa ovat hyvin työllistettyjä.

Akateemista työttömyyttä ei pitkälle koulutetussa Ranskassa juuri ole, Prono kertoo.

Pronon analyysi saa tukea hallituksen ja OECD:n teettämistä tutkimuksista. Satojatuhansia työpaikkoja voitaisi niiden käsityksen mukaan luoda Ranskaan esimerkiksi hotelleihin ja valintamyymälöihin, jos noiden alojen ankarasti suojeltujen markkinoiden sääntöjä ryhdyttäisi purkamaan.

Eeva Lennon
Pariisi