Työllisyys
tehohoitoon
Kuuden viime kuukauden lukujen perusteella voisi
ainakin varovasti ounastella, että työllisyys kohenee nyt kestävällä uralla. Kuluvan
vuoden maaliskuussa töissä oli jopa 51 000 henkeä enemmän kuin vastaavana
kuukautena 2004 ja ensimmäisen vuosineljänneksen keskiarvoksikin saatiin 36 000
henkeä.
Työllisyysaste oli vuositasolla
noussut 1,3 prosenttiyksikköä 67,1:een. Jos nousu tätä rataa jatkuu, päästään
lähelle Vanhasen–Kalliomäen 70 prosentin vaalikauden tavoitetta, eikä etäälle
jäätäne Lipposen vuosikymmenen takaisesta työttömyyden puolituslupauksestakaan.
Työttömyys väheni vuodessa
Tilastokeskuksen luvuilla 23 000:lla, mikä pudotti työttömyysprosenttia yhdellä
yksiköllä 8,5:een. Tällä menolla Suomi kohentaa kummasti asemiaan eurooppalaisessa
työllisyysvertailussa ja on jo nyt ohittanut esimerkiksi EU:n vetureina pidetyt Saksan,
Ranskan ja Italian.
Ilmiselvää selitystä parantuneelle
työllisyydelle ei ole. Jo pitkään vakaana jatkuneella kehityksellä on osansa asiassa,
vaikka kolmen prosentin kasvu ei perinteisen opin mukaan työllisyyttä juuri
edistäkään.
Tukevimmin kohentunutta työtilannetta
selittänevät vuoden mittaan 56 000:lla eli noin 10 prosentilla lisääntyneet
pätkätyösuhteet, jos moista kohennusta nyt aitona voi pitää. Myös lähtö
eläkkeelle kiihtyy koko ajan, vaikka työvoiman määrä viime vuoden maaliskuusta vielä
hieman kasvoikin.
Kun työttömyysaste on jo reilusti
kymmenen prosentin alla, joudutaan tätä menoa kasvokkain vaikeasti ratkottavan
työttömyyden kovan ytimen kanssa. Minkä verran meillä siihen on matkaa, riippuu
tulkinnasta. Mutta olipa tulkinta mikä hyvänsä, ytimeen ajautuneiden ihmisten asemaa on
kuitenkin parannettava.
Viime aikojen työllisyyskeskustelussa
kaluttavana on ollut vain muutama luu, päällimmäisinä Holmin-Vihriälän malli ja
palkkaerojen kasvatus. Molempiin sisältyy suuria kysymysmerkkejä. H-V-malli
työllistäisi sen kustannuksiin nähden vain muutaman tuhannen ja palkkaerojen tietoinen
kasvatus EU:n tuoreen työllisyysselvityksen mukaan tuskin sitäkään.
Työttömiä on edelleen reilusti
päälle 200 000. Heidän asioidensa hoidon on sanottu olevan 15 viime vuotta
politiikan keskiössä. Näinä aikoina tästä ei voi olla kovin vakuuttunut. Tarvitaan
uusia työllisyysavauksia – pitkästä aikaa myös ay-liikkeen ajatusmyllystä.
Palkkatyöläinen
3.5.2005 nro 4/05 |
Pääkirjoitus