Helsingin yliopiston tutkijan, VTL Juha Antilan mukaan työntekijä on valmis joustamaan, jos työpaikka on reilu ja ihmistä kunnioittava. Tällaisilla proaktiivisilla työpaikoilla palkansaajilla on vaikutusvaltaa oman työn tekemiseen ja työaikojen järjestelyihin. Näillä työpaikoilla työ useammin läikkyy kotiin, mutta silti palkansaajat ovat tyytyväisempiä kuin muunlaisilla työpaikoilla. Antilan arvion mukaan työpaikan johtamiskäytännöillä ja toimintatavoilla on suuri merkitys mielekkyyden kokemiseen.

– Jos työntekijä kokee pelin reiluksi ja vastavuoroisuus toimii, niin työntekijät ovat tyytyväisiä. Näillä työpaikoilla työ on usein kovempaa, mutta kivempaa. Alistavien ja ahdistavien käytäntöjen vallitessa työntekijä taas kokee pienenkin venymisen työnantajan suuntaan negatiivisena.

Työaika ei ole enää Antilan mukaan kovin yksiselitteinen. Yhä useampi tekee muunlaista kuin perinteisesti ennalta määriteltyä ja päivästä toiseen samanlaisena toistuvaa työaikaa. Töitä tehdään varsinaisten työaikojen ulkopuolella ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet tulo- ja lähtöaikoihin ovat lisääntyneet. Samanaikaisesti kirjoa lisää se, että sekä pitkät että lyhyet työajat ovat yleistyneet.

Juha Antilan tarkastelee tutkimuksessaan "Veteen piirretty viiva?" työn ja yksityiselämän välistä pintaa. Postikyselyyn, jonka tilastokeskus teki, vastasi yli 3 000 työntekijää. Kyselyn aiheen vastaajat kokivat Antilan mukaan tärkeäksi, sillä sen lopun avovastauksiin tuli esimerkkejä ja mielipiteitä huimasti yli odotusten.

Töitä vapaa-ajalla ja omia asioita työajalla

Noin joka kolmas palkansaaja tekee päätyöhön liittyviä töitä kotona. Se vaihtelee toimialoittain, vähimmilläänkin kaupan, hotelli- ja ravintola-alalla joka neljäs tekee töitä myös kotona. Kotona tehtävää työtä ei yleensä ole sovittu osaksi normaalia työaikaa eikä ylityöksi. Puolet kotona töitä tekevistä käytti niihin noin pari tuntia viikossa, mutta viidenneksellä kului töihin yli viisi tuntia. Kuitenkin yli puolet kotona töitä tekevistä palkansaajista oli joko erittäin tai melko tyytyväinen tilanteeseen. Tyytymättömiä oli joka viides.

Useampi kuin joka toinen palkansaaja oli ollut vapaa-ajallaan yhteydessä työpaikkaansa tai asiakkaisiin. Joka kuudes palkansaaja hoiti näitä yhteyksiä useita kertoja viikossa, osa jopa päivittäin. Tällainen yhteydenpito on tavallisempaa palvelualoilla kuin teollisuudessa tai rakentamisessa.

Yksityisasioiden hoitaminen työajalla on myös yleistä, joskin sen tutkiminen on Juha Antilan mukaan hieman vaikeaa, sillä kaikki vastaajat eivät ehkä ihan rehellisesti vastaa näihin kysymyksiin. Neljällä viidestä palkansaajasta on ainakin jossain määrin mahdollisuuksia hoitaa omia asioita työajalla, hyvät mahdollisuudet on joka viidennellä. Yleisimmin soitettiin joku oma puhelu työajalla tai hoidettiin pankkiasioita netin kautta. Vastausten perusteella yksityisasioita hoidetaan työajalla suhteellisen harvoin eikä siihen kulu paljoa aikaa. Myös noin viidenneksellä palkansaajista ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia hoitaa omia asioita työaikana.

Vastavuoroisuus lisää tyytyväisyyttä

Työajasta on tullut monella tapaa joustava myös palkansaajan näkökulmasta. Työaika-autonomia on lisääntynyt ja myös työntekijäasemassa olevien mahdollisuus vaikuttaa töihin tulo- ja lähtöaikoihinsa on kasvanut. Pienten lasten vanhemmat haluaisivat selvästi muita enemmän työaika-autonomiaa, mutta yllättäen he Antilan mukaan eivät kaipaa enempää säännöllisyyttä työaikoihinsa.

Töissä, joissa edellytetään vastuullisuutta, aloitteellisuutta ja innovatiivisuutta, on myös työajan autonomia keskimääräistä suurempaa.

Tutkiessaan yksityisen sektorin työorganisaatioiden toimintatapoja Antila havaitsi, että proaktiivisissa työpaikoissa neljä kymmenestä mainitsi kykenevänsä vaikuttamaan joko paljon tai melko paljon viikoittaisten työtuntien määrään. Muissa kuin proaktiivisissa organisaatioissa vastaavanlaista autonomiaa on alle viidenneksellä.

Suomalaiset palkansaajat ovat kohtalaisen tyytyväisiä työaikoihinsa, kouluarvosanaksi työajat saivat kahdeksikon. Tyytyväisimpiä olivat johtajat ja proaktiivisten työpaikkojen palkansaajat. Heiltä heltyisi yhdeksikkö. Kaikkein tyytymättömimpiä olivat kouluikäisten lasten yksinhuoltajat.

Tutkija Juha Antilan mukaan työaika-autonomiaa lisäämällä ja työtunteja vähentämällä parannettaisiin työaikatyytyväisyyttä. Ihmiset eivät pidä erityisen rasittavana työajan läikkymistä vapaa-ajalle, mikäli se pysyy kohtuudessa. Jos työpaikan toiminta koetaan muutenkin reiluksi ja vastavuoroiseksi, niin työntekijät ovat valmiita venymään.

Suomalaisten työhön sitoutuminen on Antilan tutkimuksen mukaan jopa niin voimakasta, että sairaslomalaisista joka kolmas oli hoitanut työasioita ja sairaita lapsia hoitavista vanhemmista melkein joka toinen oli tehnyt töitä kotoa käsin. Lisäksi melkein joka toinen palkansaaja oli ollut sairaana työssä noin viikon verran kyselyä edeltäneen vuoden aikana.

Aino Pietarinen