Murheellista mielenterveyseläkkeissä on lisäksi se, että eläkkeelle joudutaan jo keskimäärin 48-vuotiaina, melkein viisi vuotta aikaisemmin kuin muiden sairauksien perusteella, että eläköitymistä edeltää usein pitkäaikainen työttömyys ja että kuntoutus työhön onnistuu näiden sairauksien kohdalla perin harvoin.

Kun työkyvyttömyys johtui 1990-luvun alussa kaksi kertaa useammin tuki- ja liikuntaelinvioista kuin mielisairauksista, tälle vuosikymmenelle tultaessa puntit olivat jo tasoissa ja siitä pitäen mielen ongelmat ovat johtaneet tilastoja. Yleisin mielenterveyseläkkeen syy on masennus.

Usein sanotaan, etteivät mielenhäiriöeläkkeet ole mihinkään lisääntyneet vaan että niiden suhteellinen osuus on vain kasvanut muiden eläköitymissyiden vähetessä. Läpi lamavuosien tämä olikin totta, mutta nyt kaikista muista paitsi verenkiertohäiriöistä johtuva eläköityminen yleistyy ja eniten eläkkeitä myönnetään mielenterveyssyistä.

Tyhjentävää ja paikkansa pitävää syyluetteloa sairaseläkkeiden nykylaidasta tuskin pystyy esittämään. Lisäksi on hyvä muistaa, ettemme näine ongelminemme ole suinkaan yksin tässä maailmassa.

Eräs keskeisistä sairaseläkkeiden viime vuosien lisääjistä on ollut jatkuvasti heikentynyt työelämä. Monet lama-ajan leikkaukset näyttävät jäävän pysyviksi ja työntekijät markkinoiden orjuuttamiksi loppuiäkseen.

Työ itsessään on myös vaihtanut olemustaan. Fysiikkaa koetellaan nyt entistä vähemmän, mutta mieltä sitäkin enemmän. Jokainen on varmasti havainnut sen valtavan ärsykelisäyksen, jota tungetaan tajuntaamme niin työ- kuin muussakin ympäristössämme.