Mikä suomalaisessa työelämässä on vialla? Mielenterveysongelmat eivät ole yleisesti lisääntyneet suomalaisten keskuudessa, mutta ovat silti suurin yksittäinen syy ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymiseen.

Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio mainitsee mahdollisena syynä työtahdin, jota on 10–15 viime vuoden aikana kiristetty tuntuvasti.

– Nykyään vaaditaan 110 prosentin työpanosta. Hiukankaan masentuneella ei ole minkäänlaista mahdollisuutta selviytyä. Vaikutuksensa on myös työn luonteen muuttumisella: työn yksipuolisuus esimerkiksi prosessinvalvonnassa ja muissa vastaavissa tehtävissä on kutistanut sosiaaliset kontaktit minimiin, hän sanoo.

Vainiosta tilanne on vakava. Työterveyslaitos aloittaa tänä vuonna hankkeen, jolla kartoitetaan työn ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä, mutta ei odota mitään pikaparannusta.

– Meidän on selvitettävä, miten työelämää, työtä ja työnjohtoa voidaan muuttaa niin, että ihmiset selviytyvät työstään tietyistä mielenterveysongelmista huolimatta. Kuinka yksilön edellytykset ja työn vaatimukset voitaisiin sovittaa yhteen niin, ettei työntekijä ajautuisi syrjäytymiskierteeseen. Eli yksinkertaisesti: kuinka sovittaa työ ihmisen mukaan eikä päinvastoin.

Yksi sukupolvi meni, toinen syrjäytymässä

80-luvun lopulla keskustelunaiheeksi noussut loppuunpalaminen oli ensimmäisiä varoitusmerkkejä siitä, ettei kaikki ole hyvin työelämässä. 90-luvun lama nosti tehokkuuden arvoon arvaamattomaan. Irtisanomisten kielteiset vaikutukset elävät edelleen.

– Pahiten kärsivät kuntien työntekijät. Heidän työtaakkansa on vain lisääntynyt samalla kun tekijöiden määrä on laskenut, Vainio sanoo.

Lama jätti Suomeen 10 prosentin pysyvän työttömyyden. Noin 200 000 ihmisille ei koskaan annettu mahdollisuutta päästä työelämään. Se johti yhden sukupolven menettämiseen, monasti myös sosiaaliseen syrjäytymiseen.

Ja syrjäytyneiden joukko kasvaa joka vuosi niillä 2 500 nuorella, joiden ei onnistu kuroa umpeen koulun ja työelämän välistä kuilua. Osaamiseen panostetaan, mutta jos sitä ei tehdä oikein, kouluttamalla ihmisiä sellaisiin töihin, joita tulevaisuudessa on, syntyy sekä sosiaalisia ongelmia että tuntuvia turhia kustannuksia.

Työ sovitettava myös iän mukaan

Harri Vainion Topeliuksenkadun työhuoneesta näkee Meilahden sairaala-alueelta Keskuspuiston reunalla kohoaviin korkeisiin aravataloihin.

Henkisesti hänen näköalansa on vielä paljon laajempi. Tullessaan pääjohtajaksi marraskuussa 2003 hän oli ehtinyt työskennellä kaikkiaan 15 vuotta Maailman terveysjärjestön WHO:n tutkimuslaitoksessa Ranskassa. Työterveyslaitokselle hän tuli ensi kertaa jo 1975 ja ehti työskennellä siellä kahdeksan vuotta ennen Ranskan vuosiaan.

– Työelämän ongelmat ovat samankaltaisia kaikkialla Euroopassa. Suomi kulkee kärkijoukossa, koska ikäpyramidi kääntyy meillä ylösalaisin aikaisemmin. Hyvinvointiyhteiskunta on vaarassa, kun yhä harvemmat työssäkäyvät joutuvat elättämään yhä suuremman joukon nuoria ja vanhoja.

STM on antanut laitokselle tehtäväksi etsiä keinoja, jotka auttaisivat ihmisiä jaksamaan työelämässä muutaman vuoden pidempään. Voisi luulla, että tehtävä on mahdoton. Työelämä vie ihmisistä mehut samaan aikaa kun yritykset leikkaavat henkilöstömääriään – ja lähes poikkeuksetta vanhimmasta päästä.

– Onhan se paradoksaalista, mutta tässäkin on kysymys työn sovittamisesta ihmisen, hänen ikänsä mukaiseksi. Meidän on myös opittava arvostamaan vanhempien ihmisten osaamista, hyödyntämään heidän taitojaan ja huolehtimaan siitä, että tämä osaaminen siirtyy nuoremmille.

Enemmän huomiota työsairauksiin

Mutta Vainio näkee myös myönteisiä merkkejä. Masennus ei ole enää kielletty puheenaihe. Hoitoa se kuitenkin vaatii ja ajoissa. Nykyään työterveydenhuolto puuttuu asiaan vasta silloin, kun masennus on edennyt niin pitkälle, että työntekijän on vaikea palata aktiiviseen työelämään.

– On luotava järjestelmä, jonka avulla asiaan puututaan aikaisemmin. Tämä koskee työterveyshuoltoa yleisemminkin. Vaikka sen piirissä on kaksi miljoonaa suomalaista, pienissä ja keskisuurissa yrityksissä esiintyy suuria puutteita ja aivan pienissä, alle kymmenen työntekijän yrityksissä, työterveyshuoltoa ei usein ole lainkaan, hän sanoo.

Työterveyslaitoksella on ympäri Suomen meneillään erilaisia hankkeita, joilla pyritään löytämään malleja aktivoida työterveyshuoltoa ja turvaamaan työntekijöiden pääsyn hoitoon.

Vainio haluaa myös, että työperäisten sairauksien suureen ryhmään kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

– Ei kuitenkaan niin, että aliarvioisimme ammattitautien diagnosointia. Se on tärkeää, sillä niihin sairastuneiden on saatava oikeudenmukainen korvaus, Vainio sanoo.

Työperäisissä sairauksissa on pyrittävä vaikuttamaan työolosuhteisiin. Ammatinvaihtokin on joskus tarpeen.

– Esimerkiksi astmassa on monesti vaikeaa ratkaista, mikä sairauden on aiheuttanut. Astmaa esiintyy runsaasti, se voi pahentua työympäristössä, mutta joskus se voi johtua myös infektiosta, selittää Vainio rajanvetoa ammattitautien ja työperäisten sairauksien välillä.

Painopisteet paikalleen

Jos tupakka oli 1900-luvun ongelma, niin ylipainosta uhkaa tulla vastaava ongelma 2000-luvulla, sanoo syöpää tutkinut Vainio.

– Työterveyshuollon on varoitettava siitä, että tupakointi lisää monien syöpätautien määrää. Suomi voisi hyvin noudattaa Irlannin, Norjan ja Maltan esimerkkiä ja kieltää tupakoinnin ravintoloissa – Ruotsissa tähän mennään tänä kesänä. Tupakoinnin kieltäminen tietyissä osissa ravintolaa ei vähennä työntekijöiden altistumista. Passiivinen tupakointi johtaa riskitasoon, jota ei voi hyväksyä.

Vainio nostaa Yhdysvallat ylipainon kauhuesimerkiksi. Koko yhteiskunta on rakennettu auton ympärille, omien lihasten käyttöä ei suosita ja ruokapöytään katetaan valmisruokia. Samaan aikaan työssä ollaan yhä enemmän paikoillaan.

– Ylipaino lisää aikuisiän diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä syövän riskiä, Vainio sanoo.

Työterveyslaitos pohtii parhaillaan omia strategioitaan. Jonkinlaista harvennusta tarvitaan, että voidaan säilyttää mahdollisimman suuri läpäisevyys.

– Yksi painopistealue on työ ja mielenterveys. Inhimillisten kärsimysten lisäksi psyykkisten ongelmien aiheuttama työkyvyttömyys maksaa yhteiskunnalle. Toinen tärkeä alue ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joiden osuus varhaiseläkkeistä on neljännes. Käynnistämme liikuntaelinkeskuksen, sisäisen virtuaalisen keskuksen, jonka avulla pyritään ennaltaehkäisemään, diagnosoimaan ja kuntouttamaan, mutta myös kehittämään koulutusta ja esittelemään työterveyshuollolle hyviä menetelmiä.

Vainio ei ole vakuuttunut siitä, että bkt tai ylipäänsä talousmittarit olisivat hyvinvoinnin parhaita mittareita. Onnellisuuden lisääntyminen kulkee tietylle tasolle saakka käsi kädessä taloudellisen menestyksen kanssa. Mutta entä sitten?

– Pitäisikö meidän ehkä harkita niiden sijaan humaanisia ja ekologisia tekijöitä? Ihmiset eivät ole muuttuneet onnellisemmiksi, vaikka bkt onkin kasvanut.

Ingegerd Ekstrand