– Tilastokeskuksenkin tuorein työaikaraportti kertoo keskiarvosta, kuten kaikki työaikaselvitykset. Kuitenkin kymmenessä vuodessa palkansaajakunnan työajat ovat muuttuneet. Sekä lyhyttä että pitkää työaikaa tekevien osuus on kasvanut ja perinteistä normaalityöaikaa tekevien osuus on pienentynyt, muistuttaa SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen.

– Tilastokeskuksen vuoden 2003 työolotutkimus paljastaa, että lähes 40 prosenttia palkansaajista haluaisi joko lyhentää tai pidentää työaikaansa. Tämä luku on jäänyt piiloon keskiarvojen taakse, arvioi Laukkanen ja jatkaa, että todellisuudessa on edelleenkin tarvetta työaikakeskustelulle ja työaikojen sekä pidentämiselle että lyhentämiselle.

Viime kesänä TT ilmoitti johtajansa suulla, että työaikoja on pidennettävä. Perusteluna tälle esitettiin kilpailukyvyn turvaaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen. Lisäperusteeksi TT kaivoi esille tilastonsa säännöllistä päivätyötä teollisuudessa tekevien työajoista, jotka – yllätys, yllätys! – olivat Suomessa selvästi kilpailijamaita lyhemmät.

Siitä käynnistyi varsin värikäs keskustelu, jossa eri asiantuntijat totesivat Suomen työajoista likimain saman kuin mitä nyt tilastokeskus julkaisee: työajan pituudella mitattuna Suomi kuuluu vanhojen EU-maiden keskikastiin. Johtopäätös oli, ettei mitään erityistä kilpailukykyperustetta työajan yleiselle pidentämiselle olisi.

Mutta ekonomisti Laukkanen kiinnittää huomion näihin erityisperusteisiin. Tilastokeskuksen raportti kertoo pääosin keskiarvoista, joissa muutosta on tapahtunut vain vähän. Ääripäistä, joissa muutoksia on tapahtunut, raportti kertoo hyvin vähän. Juuri ääripäitä tarkastelemalla tarve työajan lyhentämiseen ja pidentämiseen pysyy työaikapolitiikan esityslistalla.

Vuodesta 1990 vuoteen 2003 työaikajakauma on lässähtänyt keskikohdaltaan, kuten oheisesta kuviosta voi nähdä. Vuonna 1990 palkansaajien normaali työaika keskittyi hyvin voimakkaasti välille 35–39 tuntia viikossa. Vuoteen 2003 keskittymä on hajonnut molemmille reunoille siten, että hyvin lyhyet ja hyvin pitkät työajat ovat lisääntyneet. Suomesta on tullut hyvin samankaltainen vanhojen EU-maiden kanssa.

Tällä muutoksella on myös seurauksensa. Yksi niistä on se, että hyvin lyhyttä työaikaa tekevät haluavat lisää työtunteja, eli työajan pidennystä. Nämä ihmiset ovat yleensä työntekijäasemassa. Tyypillisesti he tekevät jakelu- ja palvelutyötä ja muuta tuotantotyötä. Toinen seuraus on se, että hyvin pitkää työviikkoa tekevät haluaisivat lyhentää työaikaansa. Nämä ihmiset ovat etupäässä ylempiä toimihenkilöitä. Tyypillisesti he tekevät asiantuntija- ja johtotyötä. Työolotutkimuksen mukaan työaikojen lyhennystä tai pidennystä haluaa liki 40 prosenttia palkansaajista.

Keskimääräisesti keskikastissa

Työajan pituudella mitattuna Suomi kuuluu vanhojen EU-maiden keskikastiin. Tulos tosin riippuu jonkin verran käytetystä tilastosta ja mittaamistavasta. Yhtä ääripäätä edustaa työvoimakustannustutkimuksen tuottama tulos, jonka mukaan Suomen tehty vuosityöaika olisi neljänneksi lyhin vanhojen EU-maiden joukossa. Se voi olla aivan edustava tieto perusjoukossaan, yksityisen sektorin yli 9 hengen työpaikkojen tilanteesta. Mutta koko palkansaajakuntaa sillä tiedolla ei voi ekonomisti Erkki Laukkasen mukaan kuvata.

Toista ääripäätä edustaa ajankäyttötutkimuksen avulla tehty arvio tehokkaasta vuosityöajasta. Sen mukaan Suomen työaika on toiseksi pisin yhdeksän maan joukossa, jossa mukana on myös uusia EU:n jäsenmaita. Tulos perustuu mahdollisimman pitkälle vietyyn ajankäyttökirjanpitoon perustuvaan harmonisointiin, johon aivan kaikki maat eivät lopulta pystyneet. 16 valitusta 7 jäi lopulta rannalle.

Laukkasen mukaan loput mittaukset asettavat Suomen kutakuinkin EU:n keskikastiin, verrattiinpa sitten viikkotunteja tai vuositunteja.

Teollisuuden vai kaikkien työajat

Työmarkkinajärjestöjen tilastokeskukselta tilaama tuore selvitys työaikojen tilastoinnista Suomessa ja kansainvälisesti on juuri valmistunut. Sen mukaan Suomi on keskipitkien työaikojen maa vanhojen EU-maiden joukossa.

Työmarkkinajärjestöjen työaikatyöryhmä aloitti työnsä syksyn 1997 tulopoliittisen sopimuksen myötä. Toimikautensa aikana se on seurannut mm. säännöllisen työajan kehitystä ja raportoitunut yritysten menestystä ja henkilöstön hyvinvointia edistävistä työaikaratkaisuista.

Päättyneen sopimuskauden aikana Laukkasen mukaan tarkastelukulmaa haluttiin laajentaa koskemaan koko palkansaajakuntaa. Varsin pian työ kuitenkin tyssäsi näkemyseroihin työaikojen mittaustavoista ja siihen sopimista tilastopohjista.

– Työnantajapuoli olisi halunnut jatkaa vertailuja työnantajan itsensä tuottaman tilastoaineiston pohjalta. Siten vertailut muihin maihin olisivat perustuneet teollisuudessa säännöllistä päivätyötä tekeviin palkansaajiin, jotka nykyään muodostavat enää noin 15 prosenttia kaikista palkansaajista, muistuttaa Laukkanen.

– Palkansaajapuoli halusi laajentaa tarkastelua koko palkansaajakuntaan. Tällöin luontevaksi tilastopohjaksi olisi noussut tilastokeskuksen työvoimatutkimus, joka kattaa edustavasti kaikki palkansaajaryhmät ja kaikki työaikamuodot. Se ei kelvannut työnantajille.

Harkinnan jälkeen työaikatyöryhmä lähti Laukkasen mukaan etsimään ratkaisua ulkopuolelta. Syntyi tilastokeskuksen kanssa sopimus raportista, jossa seikkaperäisesti selvitettäisiin vaihtoehtoisten työaikatietojen koontitavat, niiden käyttötarkoitus ja niistä nousevat tulokset.

Tavoitteena vertailtavuus

Tilastokeskuksen raportti koostuu neljästä osaraportista. Ensimmäinen kuvaa varsin pitkälle harmonisoidun työvoimatutkimuksen, toinen työvoimakustannustutkimuksen ja kolmas kansantalouden tilinpidon rakennetta ja käyttöä. Neljäs raportti keskittyy sitten tilauksen varsinaiseen pihviin, työaikojen vertailtavuuteen edellisten tilastojen pohjalta.

Työvoimatutkimuksen etuina Laukkanen pitää sitä, että se antaa varsin edustavan kuvan kaikkien työllisten työtunneista tutkimusviikolla. Maiden välisissä vertailuissa sen ongelmana on ollut, että eri maat kokoavat tietoja hieman eri tarkkuudella. Mutta vuodesta 2000 lähtien Suomi ja viime vuosina myös muut vanhat EU-maat ovat siirtyneet jatkuvaan kyselyyn: nyt edustavalta otokselta kysytään joka viikko, ei enää kerran kuussa tai kerran neljännesvuodessa.

Työantajapuoli on valitellut, ettei työajosta saa luotettavaa tietoa, mitä Laukkanen pitää hyvin kummallisena.

– Kun nyt EU:ssa on siirrytty viikottaiseen kyselyyn, niin voi kysyä, mistä muusta asiasta saa yhtä hyviä vertailutietoja kuin työajoista. Ja suurkiitos tästä kuuluu tilastokeskukselle ja eurostatille, toteaa SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen.

i