Poliittiset paineet työllisyyden hoidossa eivät toivottavasti tarkoita, että työllisyyspolitiikassa hätiköitäisiin tai tehtäisiin typeryyksiä. Monet työllisyyden parantamiseksi usein esillä pidetyt keinot ovat poliittisesti näyttäviä, mutta niiden vaikutus työllisyyteen on lopulta olematon.

Hallitus joutunee päättämään päähallituspuolue Keskustan esillä pitämästä työnantajamaksujen porrastuksesta, jolla on tarkoitus parantaa työllisyyttä. Tämä tapahtuisi työllistämiskynnystä työnantajamaksukevennyksin alentamalla pienipalkkaisessa työssä. Ajatus on sinällään hieno, mutta monet malliin uskovat eivät ole tahtoneet kuunnella varoituksia mallin varjopuolista ja ongelmista.

Työnantajamaksujen alentaminen olisi tietenkin rahoitettava tavalla tai toisella; kompensoimalla se yleisistä verovaroista tai korottamalla muiden työnantajien maksuja. Jos näin ei tehtäisi, olisi etuuksia leikattava. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat vaikeilta tai epämukavilta. Monet eivät myöskään ole miettineet mitä seurauksia itse maksujen portaista olisi. Tällä hetkellä esimerkiksi työnantajien kansaneläkemaksujen porrastus palkkasumman mukaan on johtanut keinotekoisiin työpaikkojen pilkkomiseen varsinkin palvelualoilla. Työnantajille annettava kannustus maksuissa pienten palkkojen maksamisesta olisi ilman monimutkaisia järjestelmiä kannustamassa keinotekoisesti työsuhteiden pilkkomiseen ja osa-aikatyöhön. Maksuportaiden alapuolelle jäävien palkkojen nostamisesta seuraavan portaan yli voisi syntyä myös sen verran suuri kustannus, joka olisi jarruttamassa palkkakehitystä juuri niissä palkkaluokissa, joissa sitä eniten tarvittaisiin.

Työllisyyden hoitokeinona kaikille tiettyjä palkkoja maksaville annettava maksuale olisi myös varsin kustannustehoton. SAK on pitänyt esillä työllistämiskynnyksen täsmähoitoa. Työllistämistukien kehittämistä ja lisäämistä yksityisellä sektorilla, jonne työllistyminen tukityön jälkeen on rohkaisevan yleistä. Työllistämistuen kestosta olisi myös tehtävä nykyistä joustavampi, jotta sillä kompensoitaisiin pitkään työelämästä poissaolleiden ammattitaidon ja työkyvyn alenemaa.

Hallitus on toteuttanut monipuolista työllisyysohjelmaansa tähän mennessä hyvin. Olosuhteet työllisyyden paranemiselle eivät vain ole olleet kovin suotuisat. Hallitusohjelman mahdolliset täydennykset työllisyyspolitiikkaan on harkittava tarkkaan ja muistettava tulopolitiikan menestyksellinen käyttö edellisten hallitusten aikaisessa työllisyyden parantamisessa. Panosten kohdentaminen vaatii nyt tarkkuutta ja yhteispeliä.

On selvää, että muutosturvallisuuden ja työsuhdeturvan parantaminen liittyy myös syksyn työllisyyskeskusteluun. Työnantajatkaan tuskin pystyvät kuvittelemaan, ettei niin sanottu Kiina-ilmiö ja monen teollisuuden työpaikan nopea siirtyminen muuanne toisi tilanteeseen ja keskusteluun mitään uutta. Työelämän kovassa rakennemuutoksessa ja talouden maailmanlaajuisten liikkeiden nopeutuessa yleinen mielipide kääntyy väistämättä kannattamaan ratkaisuja, joilla luodaan konkreettista turvaa ja pysyvyyttä omaan työsuhteeseen ja lähiympäristöön

Kirjoittaja työskentelee lakimiehenä
SAK:n yhteiskuntapoliittisella osastolla