iirastorstain ja juhannuksen välillä maan poliittiseen historiaan kirjoitettiin paksu pinkka dramatiikan, surun ja häpeänkin sivuja. Jatkossa kirjurin kynä käy kuumana lähinnä poliisilaitoksella, kun Irak-jupakan todellista laitaa yritetään selvittää. Sanottua ei ole, että tämän revohkan poliittinen juoni olisi vielä edes katkennut.

Anneli Jäätteenmäki lähti lentoon pääsiäisen alla komeasti. Uusi kolmen puolueen hallitus syntyi hänen johdollaan nopeasti ja myös hallitusohjelmasta tuli kansalaisten suurelle enemmistölle mieleinen. Ulkomainen mediakin ylisti raikasta poliittista käännettä ja kahden vahvan naisen johtaman Suomen ainutlaatuisuutta.

Vähemmille huomioille jäi se, että maan kahvaan palasi 16 vuoden jälkeen se valtakoalitio, joka on luonut hyvinvointimallimme ja lupautunut puolustamaan sitä jatkossakin.

Käänne latasi hallitukseen nopeasti myönteisiä odotuksia. Niinpä kun lento juhannuksena päättyi, moni tunsi kajahtaneensa pääministerin lailla korkealta katuun.

Jo yli 30 vuotta sitten parlamentaarikkona aloittanut ulkoministeri Erkki Tuomioja kirjoitti, ettei ole vastaavaa dramatiikkaa koskaan eduskunnassa kokenut. Jäätteenmäki kaatui luottamuspulaan, jonka totuuskin olisi ilmeisesti vain sinetöinyt, ulkoministeri kiteytti hyvin.

Matti Vanhasen uusvanha hallitus ei edeltäjänsä nosteeseen hevillä pääse. Sillä on nilkassaan jo hetken politiikasta innostuneen kansan pettymys ja kyljessään syvä lommo. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan enää pitkään punnita kuin entisen alokkaan asentoa: paraniko se korjaamalla vai olisiko pitänyt tehdä kokonaan uusi.

Nyt hallituksen on pystyttävä keskittämään kaikki voimansa yhteiskunnan ja kansalaisten ydinongelmiin, vaisuna jatkuvaan kasvuun ja heikkenevään työllisyyteen.