vane.jpg (302 bytes)

simo.jpg (4553 bytes)

simo.jpg (15118 bytes)

 
Simo Hämäläinen

Typistämisen teoria.
Lyhyt oppimäärä

mine1.jpg (716 bytes)  Omien ulokkeiden typistäminen on tulossa muotiin. Pakko on tulla, kun tumpeloinkin voi lukea lehdistä seitsemän päivää viikossa, että muotia on. Jos ei vielä olisi, niin kohtahan on, kun yllytyslahjakkaat kirmaavat kehiin.

Typistelyn syvempiä syitä ei tässä parane käydä arvailemaan, koska pakinoinnin ainoita ehdottomia rajoja on, ettei lukijaa saisi ehdoin tahdoin itkettää.

Tarkasteltakoon ilmiötä siis asiallisesti. Jos mahdollista.

Typistämiseen tarvitaan a) motiivi eli yllyke, ryhtymys, rupeamus tai aikeenaihe, eikä siitä siis enempää, sekä b) uloke.

Uloke on välttämätön, koska esimerkiksi napakuoppaa, poskionteloa tai jonkin erityisesti nimeämättömän reiän typistäminen on teknisesti vaativaa, joskus suorastaan ylivoimaista jopa lahjakkaimmille kirurgeille, joiden isäkin sentään oli ylilääkäri ja kummisetä pitäjänkuulu kuohari. Saati sitten entiselle jalkapallovalmentajalle, joka on pettynyt avustavien tuomareiden epäpätevyyteen ja vetäytynyt alalle, jolla ei heti järjestetä täysimittaista oopperakohtausta, jos ihan pikkuisen sattuu solisluuhun.

Ulokkeita ihmisessä on rajallinen määrä. Tämä on ongelma. Käänteisenä saman ongelman on kokenut pornoteollisuus, jolta alkavat loppua aukot.

Ennustaisinkin, että seuraava muoti, jota julkisuus tuloksellisesti kauhistelee, on uusien avanteiden leikkeleminen. On oi niin kovin paljon näppärämpää roiskia festareilla pussiin kuin haeskella sitä yhtä ainoaa ranskalaista veskiä, jonka melodiakin on niin syvältä ettei timanttipora pääse.

Ulokkeita ihmisellä on useaa lajia. On a) liikkumis- ja liikuttamisulokkeet kuten jalat ja kädet, lahtelaisen sambaryhmän veteraaneilla myös lantiot. On b) tarttumis- ja tallomisulokkeet kuten sormet ja varpaat. On c) aistinulokkeet kuten nenä, korvat, huulet. Kielikin kuuluu näihin, vaikka se useimmiten sisäinen onkin. Sitten ovat kynnet, hiukset ja ennen kaikkea sukupuoliulokkeet kuten se ja ne.

Niiden heivaaminen on vakava asia. Jaakkimassa ja Sortavalan seudulla vaikutti ennen skoptsien uskonlahko, joka etsi rauhaa puukottamalla ne mäkeen. Muutama perhekunta oli Turussakin, ymmärrettävästi vain sukupolven verran. Skoptseja vainottiin, mutta typistyksistään he eivät enää luopuneet. Siperiassa he tulivat tunnetuiksi poikkeuksellisen siveinä veikkoina ja kerrottiin, ettei heidän keskuudessaan havaittu haitaksi asti isättömiä lapsia tai muuta sen kaltaista pahennusta.

Hunneilla, joista huomatuin on Attila, tuo Wagnerin häikäilemättä sankariksi väärentämä vekkuli, oli tapana leikata lapsilta nenä niin että sieraimet jäivät sojottamaan suoraan päin kauhistelijaa. Poikien kasvot vielä viilleltiin niin, ettei karvaakaan päässyt kasvamaan.

Hunninaisten joustavuudelle on osoitettava kunniaa, koska suku ei tosiaankaan loppunut ensimmäiseen polveen, vaan ainakin bulgaarialaiset ja unkarilaiset kuvittelevat olevansa Attilan pojanpoikia, aitoja hunneja.

Samaahan englantilaiset epäilivät saksalaisista viimeisimmän maailmansodan aikaan. Jokseenkin aiheettomasti, ikävää ennakkoluuloisuutta tosiaan. Sakut nyt vaan ovat sellaisia.

Sormien katkaisu mieluiten nivelen kohdalta on vanha venäläinen vankiloissa elellyt tapa merkitä itsensä rikollisjärjestön vannoutuneeksi jäseneksi. Tapa oli sikäli nokkelakin, ettei nivelenväliä noin vaan kasvattele takaisin, jos sattuisit valintaasi katumaankin.

Dekapitaatio eli päänpoisto oli erittäin suosittu ajanviete muun muassa Ranskan suuren vallankumouksen vuosina. Syntyikin yksi ensimmäisistä markkinoinnin iskulauseista "kaulan katkaisu on oikein soma ratkaisu". Tämä hokemahan saavutti tunnetusti suosiota erityisesti Pariisin käsityönystävien parissa.

Sirkkelisahureiden ja puristimenhoitajien moraalia koetellaan nyt. Pysykää lujina! Lukitkaa kalunne talteen, tarkkailkaa asiattomia hiippailijoita! Omatoimitypistäjä saattaa väijyä nurkan takana. Yön hiljaisina tunteina hän iskee, ja aamulla on pöydällä kuivahtanut pikkusormi.

Vakuutusyhtiöt ovat nekin valpastuneet. Tutulla periaatteellaan "korvaus on korkeimman kares, hovin nyt alinaskin" ne ovat valmistautuneet selittämään joka ainoa "työtapaturman" tarkoitukselliseksi "kosmeettiseksi toimenpiteeksi". Riskejä on turha ottaa.

Jos nyt omankin mielipiteensä sanoisi, niin kyllä minusta kauneus on sittenkin ennen kaikkea sisäistä.

Senpä vuoksi, jos typistämisen muoti iskee ihan vastustamattomasti, niin suosittelen umpisuolen poistoa. Leikkaus on jokseenkin harmiton, siitä on hyötyäkin jos suunnittelet talvehtimista Etelänavalla, ja se tosiaan antaa sen ihanan tunteen, että olen täysin uusi ihminen.

Ainakin yhden tuuman verran parempi.

Terveemmille riittää hiusten leikkaus ja kynsien saksiminen kerran kesässä.

Palkkatyöläinen 2.7.2002 nro 6/02

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)