iittokierroksen yhteydessä pari vuotta sitten kuntien työmarkkinajärjestöt tilasivat Tilastokeskukselta vertailun kuntapalkkojen ja yleisillä työmarkkinoilla maksettavien palkkojen kesken. Tämä ns. Kunpas-selvitys valmistui viime joulun alla ja sen keskeinen sanoma oli, että kuntien palkolliset ovat jäljessä yleisestä palkkatasosta keskimäärin 8—13 prosenttia.

Vertailussa näkyi myös se, että palkkaero lisääntyi sitä mukaa kuin palkkataso nousi, eli että erilaiset johtajat kunnissa ovat syvemmässä suhteellisessa palkkakuopassa kuin esimerkiksi siivoojat.

Suora mutta väärä johtopäätös vertailusta olisi, että kuntavirkojen huipulle tarvitaan rutkasti lisää palkkarahaa, mutta suoritusportaalla asiat ovat pääosiltaan reilassa. Jos kaupunginjohtajat takovat tätä nykyä noin 6 000 euron kuukausipalkkoja ja siivooja pääsee vajaaseen 1 500 euroon, on siivooja absoluuttisesti kuitenkin kuopan pohjimmaisena.

Ainakin yhtä perusteltua ja oikeudenmukaista kuin vertailla kuntapalkkoja vastaavien töiden yleiseen tasoon, on pitää huolta siitä, että myös alimmat palkat pysyvät nälkärajan yläpuolella.

Parhaillaan kunnalliset sopijajärjestöt nyrkkeilevät julkisuudessa siitä, mitä Kunpas-selvityksestä sitten seuraa.

Palkollispuoli on yleisesti ollut sitä mieltä, että viimeistään ensi syksyn sopimusneuvotteluissa kuntiin on saatava palkkakuilua umpeen kurova ohjelma. Vaatimuksen työnantajat ovat ainakin toistaiseksi väistäneet ja tarjoilevat tilalle muun muassa työaikojen, -viihtyvyyden ja –olosuhteiden sekä irtisanomissuojan "kehittämistä".

Samalla aaltopituudella osapuolet ovat sentään siitä, että jollakin keinoilla kunnallisen työn vetovoimaa olisi kohennettava. Jos mitään ei tehdä, seuraavan kymmenen vuoden aikana alaa uhkaa kova työvoimapula melkein kolmanneksen nykyisestä noin 400 000 hengen työvoimasta lähtiessä eläkkeelle.

Valitaan kumpi korjausliike tahansa, helppoja tai ainakaan kouriintuntuvia ratkaisuja ei ole näköpiirissä.

Viime vuonna kunnat käyttivät henkilöstömenoihin työnantajien mukaan 13,6 mrd. euroa (80 mrd. mk), ja pelkkä jälkeenjääneisyyden korjaus nostaisi kulut ainakin 15 miljardiin euroon. Millään muulla keinolla kuin veronkorotuksilla lisäpottia tuskin kokoon saadaan. Ja korotukset taas tuntuvat epärealistisilta ainakin nykyisessä ilmanalassa olkoonkin, että kansa laajasti kannattaa hyviä julkispalveluita.

Kokonaan toinen kysymys olisi sitten se, miten kuntapalkkojen kiriohjelma vaikuttaisi muussa työmarkkinakentässä. Tuskin palkkamalttia parantavalla tavalla kumminkaan.