hti Karjalaisen kerrotaan 1970-luvulla lainailleen ikivanhaa kiinalaista viisautta, jonka mukaan ennustaminen on aina vaikeaa, erittäinkin, jos puhutaan tulevaisuudesta. Vaikka tokaisua on sittemmin toisteltu fraasiksi asti, tämänhetkisessä maailman ja varsinkin talouden tilanteessa se on jälleen ajankohtainen.

Tulevaisuuden perspektiivi on nyt harvinaisen suppea. Voisi melkein sanoa, että aika kuluu ja maailma menee eteenpäin vain päivän kerrallaan. Edes muutaman kuukauden päähän ei kyetä näkemään terävästi. Epävarmuus on huipussaan ja varovaisuus lisääntyy sen imussa.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Pekka Sauramo sanoi pari viikkoa sitten laitoksen suhdannekatsausta esitellessään, ettei hän ole törmännyt nykyisen kaltaiseen hämäryyteen koko 20-vuotisen ennustajauransa aikana. Haparoiden laitos kuitenkin uskoo, että vientiperäisen notkon pohja ohitettiin Suomessa loppukesästä ja elektroniikka etunenässä mennään taas ylöspäin.

Tutkimuslaitos kytkee kainon toiveensa Yhdysvaltoihin, joka on toiminut maailmantalouden veturina viimeksi kuluneen vuosikymmenen. Nyt maa on kuitenkin syöksynyt yhtäaikaa sekä taantumaan että sotaan ja sen vetoavun varaan on uskaliasta ihmeitä rakentaa. Amerikkalainen imperialismi, jota uudemmissa oloissa saanee kutsua myös globalisaatioksi, sanelee yhä selvemmin maailman tilan sekä hyvässä että pahassa.

Yhdysvaltain talous on niin tykkänään kuralla, että keskustelu pyörii jo sen ympärillä, millaisia yhtäläisyyksiä päällä lepäävällä taantumalla ja 1930-luvun suurella pulakaudella on. Ja onhan niitä. Nopeimmat ekonomistit ovat kirjoittaneet aiheesta paksuja kirjojakin.

Kun USA:n vahva it-ala romahti, puhkesi samalla yksi maailmanhistorian suurimmista talouskuplista. Paukku tuli tilanteeseen, jossa maan tuontiylijäämä oli paisunut valtaisaksi, investoinnit kasvaneet vuosikausia ja kansankapitalismia pyöritetty etupäässä lainarahalla.

Nyt Yhdysvaltain teollisuustuotanto on laskenut yhtä päätä 12 kuukautta, pisimpään kuin kertaakaan 55 vuoteen, firmojen voitot ovat ohuimmillaan kuin kertaakaan puoleen vuosisataan ja ylivelkaantuneiden kotitalouksien luottamus hiipumassa.

Pahinta tässä tilanteessa on se, että koko maailman mahtitalous taantuu yhtaikaa. Yhdysvaltain depressio tarttui Eurooppaan nopeasti, Japanin lama on kestänyt jo kymmenen vuotta ja kaukoidän tiikerivaltioidenkin hammasrivi harvenee. Taloudessa pudotaan uhkaavasti parin prosentin keskimääräisen kasvun alle, mitä ekonomistit pitävät yleisesti maailmanlaajuisen taantuman rajana.

Pahan merkkejä on ilmassa nyt paljon, eivätkä kaikki niistä välttämättä käänny todeksi. Silti tulevaisuuteen on parasta valmistautua viheltelemättä. Vaikka meidänkin vallanpitäjämme vakuuttelevat maan talouden hyvää kuntoa, koira ei ole suinkaan veräjästä päässyt. Kulutuksen kanssa voidaan joku aika keplotella, mutta jos vientitaantuma vähänkin pitkittyy, olemme taas pulassa.